Tukholman-kuulumisia

Hui, viimeisestä postauksestani on kulunut melkein kuukausi, aika rientää! 

Blogi ja tervehdyksien kirjoittaminen on monesti ollut mielessä, mutta tuntuu siltä että viimeisien viikkojen aikana on ollut niin paljon uutta prosessoitavaa ettei postauksesta tulisi muuta kun sekasortoista tarinankerrontaa kuluneista viikoista. En yksinkertaisesti oikein tiedä mistä aloittaa…

Eli jatkan ikään kuin edellisestä tekstistä, tästä saattaa siis tulla juuri semmoista arkista jaadajaadaa.

Olet nyt ollut jo kolme viikkoa uudessa työssäni ja tähän mennessä kaikki rullaa hyvin. Viihdyn todella uudessa työssäni ja tuntuu että pääsen hyödyntämään osaamistani ja aikaisempia kokemuksia järkevällä tavalla, ja että minulla on oikeasti hyvät mahdollisuudet olla hyvä tässä työssä. Se on hirvittävän motivoivaa ja hauskaa! Pelkäsin nimittäin jotenkin ennen aloittamistani, että pärjäänkö tässä uudessa duunissa, entäs jos en osaakaan MITÄÄN ja olen astumassa aivan liian suuriin kenkiin? Tiedät ehkä tunteen, kun miettii että milloin työnantaja huomaa tehneensä virheen rekrytoinnissa 😀 Onneksi pelkoni on osoittautunut turhaksi.

Työympäristöä

Tittelini on siis Head of seminar management and business relations, joka siis tarkoittaa että vastaan instituutimme seminaaritoiminnasta sekä yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa. Monelta osin työ on samantapaista kun mitä aikaisemmin olen tehnyt, täällä vaan toimintaa on paljon enemmän, joten tahti on sen mukainen.

Työpaikkani sijaitsee tosiaan aivan Tukholman keskustassa ja työmatkaani menee vaihtojen kanssa noin 35 minuuttia. Olen pikkuhiljaa oppimassa kaikki aamuruuhkaa helpottavat toimenpiteet; musiikkia korvissa, taskullisella takilla ja hanskoilla pärjää metrossa jo pitkälle 😉 Täällä Tukholmassa tapahtui noin kuukausi sitten onnettomuus Östermalmstorgetin metroaseman rullaportaissa, jonka takia lähes kaikkien metroasemien rullaportaita nyt korjataan ja sen aikana ne ovat poissa käytössä. Östermalmstorgetilla se siis tarkoittaa että aamun voi halutessaan aloittaa sangen tehokkaalla pepputreenillä; 180 porrasta ylös metrotunnelin syövereistä maanpinnalle. Kiitoksena hyvästä työstä SL;n henkilökunta tarjoaa ilmaista vettä. Needless to say matkustan lähes aina jollekin toiselle, ei niin portaiselle, asemalle. 😉

Kuluneella viikolla sain pari arkiruutiineihin kuuluvaa asiaa hoidettua, mm. Satsin jumppakortin. Meidän kodin vieressä on nimittäin suuri Satsin keskus, ja monella jo Tukholmassa asuvalla tutullani on kortti juuri Satsille. Elän siis toivossa että joku vielä haluaisi lähteä jumppailemaan kanssani.

Odotan edelleen Skatteverketin päätöstä koskien ruotsalaista henkilötunnustani, joka nyt kuitenkin olisi kiva saada pikkuhiljaa. Monet ystävät olivat varoitelleet että viranomais- tai käytännön asia on vaikea hoitaa ilman henkilötunnusta, mutta minulle on ehkä tähän mennessä käynnyt tuuri, eikä sitä juurikaan olla kysytty. Paikkoihin johon henkilötunnusta tähän mennessä on tarvinut olen saanut jonkin tilapäisen numeron.

Mies kysyi eilen joko Tukholma tuntuu kotikaupungilta. Vastastin ei. Olen kyllä edelleen enemmän turisti kun vakiasukas. Olenkin ottanut viikonloppuprojekteiksi tutustua Tukholman eri kaupunginosiin vähän tarkemmin, ja eilen tein ensimmäisen kierroksen Södermalmilla. Jos teitä kiinnostaa voisin alkaa keräilemään vinkkejä kivoista ja tutustumisen arvoisista paikoista ja ryhtymään koostamaan ehkä jonkinnäköistä Tukholman-opasta? 🙂

Semmoista siis tänne, toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Kun Helsinki taakse jäi…

Uusi kotikatu

Tulevana sunnuntaina olen ollut viikon täällä uudessa kotikaupungissa ja uudessa kotikolossa. Sunnuntaina kun tulin kotikatua peitti vielä hentoinen lumikerros, joka on kuitenkin tässä viikon mittaan sulanut aamuaurinkon paisteessa. Tukholmassa kevät tekee jo kovasti tuloaan, toivottavasti ei iske takatalvi.

Mies oli alkuviikosta täällä, ja silloin tehtiin semmoisia kivoja lomajuttuja yhdessä; käytiin leffassa keskellä päivää, kavereilla syömässä ja tutustuttiin uusiin kotikulmiini. Keskiviikkona kävin Skatteverketillä näyttäytymässä ja anomassa henkilötunnusta, ja torstaina vierailin J;n kanssa maailman suurimassa Ikeassa, eli tottakai Kungens kurvanissa. Sen ohessa olen juossut kodin ja lähiostarin väliä ja ostanut milloin mitäkin tarpeellista; hammasharjan, helmalakana, shampoota, hupparin, vasaran, punkkua… Hyvä että on kaikki palvelut lähellä! Jostain pitäisi vielä hankkia pankkitili ja jumppakortti, mutta niiden saaminen saattaa olla kiinni henkilötunnuksen saamisesta, johon pahimmassa tapauksessa menee yli kuukausi!

Vasta tänään on ollut ensimmäinen n.s. vapaapäivä ja olenkin antanut itselleni aikaa vaan olla. Viiden päivän hedari on loppunut joten nyt alkaa varmaan pää ja kroppakin pikkuhiljaa asennoitumaan uuteen. Vaikka Ruotsi monessa asiassa on ihan samanlainen maa kun Suomi niin uuden oppiminen vie vaan paljon energiaa. Kotona, eli Suomessa, kaikki menee niin rutiinilla; Tällä bussilla tonne, tuota maitoa kaupasta, tuonne ja takasin lenkille. Tuntuu että aivot raksuttavat nyt erityisen tehokkaasti, mikä on sangen virkistävää!

Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä mitä koti merkitsee ja miten nopeasti ihminen asettuu aloilleen ja alkaa luomaan rutiineja. Harva asia täällä uudessa kodissa muistuttaa nimittäin Helsingin kotia, mutta jotenkin aistin tämän jo kodiksi. Mikä tekee kodin? Onko se tavarat vai tunnelma vai se että paikkaan saa ikään kuin jättää jonkin jäljen itsestään? En tiedä, ehkä näiden yhdistelmä?

Koti-ikävä ei vielä ole päässyt yllättämään, ehkä juuri siksi että on ollut koko ajan jotain tekemistä. Tai sitten vaan sen takia, että internet on keksitty ja voi olla yhteydessä periaatteessa non-stoppina haha! Tänään meillä oli miehen kanssa mini-fredagsmys Skypen edessä-  toimi ihan kiitettävästi.

Mistään arkirutiineista en voi vielä puhua, mutta nopeasti niitäkin alkaa kaipailemaan. Keskiviikkona teki jo mieli soittaa uuteen duuniin ja kysyä sopisiko tulla jo pari päivää ennakkoon 😀 Kohta on kuitenkin jo maanantai ja ensimmäinen päivä uudessa työssä!

Viisi vinkkiä vieraspukeutumiseen

Tulevana lauantaina, eli ystävänpäivänä meillä on ilo ja kunnia todistaa kun hyvät ystävämme sanovat toisilleen tahdon Helsingissä (jonka takia en myöskään pääse osallistumaan Love me do-messuille tai blogimiittiin, bläh!) Miettiessäni mitä kaapinpohjalta kaivaisin päällepantavaksi tulikin mieleen kerätä pari vinkkiä, jotka saattavat auttaa myös muita vieraspukeutumisen kanssa pähkäilevää.

Tärkeintä vieraspukeutumisessa on tottakai seurata kutsussa annettua pukukoodia (duh!). Mielestäni on myös ihan ok kysyä suoraan hääparilta minkälaista pukeutumista he toivovat vieraaltaan, varsinkin jos kutsussa ei ole mainuttu sen enempää pukeutumisesta. Kannattaa myös huomioida onko kyseessä kesä- vai talvihäät, kirkkohäät vai siviilivihkiminen ja esimerkiksi vietetäänkö häitä ulkona vai sisällä, nurmikolla, vai kalliolla, veden ääressä vai metsässä jne. Myös kellonaika jolloin häitä juhlitaan saattaa vaikuttaa asuvalintaan.

Keräsin tähän alle mielestäni viisi hyvää yleispätevää sääntöä, joita itse pyrin noudattamaan miettiessäni pukeutumistani toisten häihin.

1. Hääjuhlissa on vain yksi valkoinen mekko

…Ja sen kantaja on ilmiselvästi morsian. Hääetikettiin 1850- luvulta alkaen on kuulunut, että ainoastaan morsian pukeutuu kokovalkoiseen pukuun. Valkoinen väri kuvastaa puhtautta ja viattomuutta ja joissakin kirkollisissa perinteissä myös iloa ja kiitosta. On kohteliasta antaa morsiamen olla värin ainoa kantaja hänen suurena päivänään. Etiketin mukaan valkopohjainen puku sen sijaan on hyväksytty, mutta itse pyrin välttämään kaiken kokovalkoisen tai siihen edes viittaavan häissä.

2. Hääjuhlaan ei pukeuduta mustaan. Eikä kirkkaanpunaiseen. Vai?

Musta on perinteisesti ollut surun väri ja kokomusta on kuulunut hautajaisjuhlien pukukoodiin. Tuntuu kuitenkin että tämä sääntö on pikkuhiljaa muuttumassa ja musta nähdään eleganttina juhlavärinä, varsinkin jos sen pukee näyttävillä asusteilla. Itse en kuitenkaan vielä tunne mustan olevan täysin vakuuttava vieraspukeutumisväri häissä, ja välttäisin kokomustaa mekkoa, jos mustaa pukeutumista ei varta vasten toivota pukukoodissa.

Kirkkaanpunaisen sanotaan vanhan uskomuksen mukaan tarkoittavan sulhasen rakastajan väriä, ja kuka nyt semmoista mainetta haluaa toisen häissä?! Jos vanhaan uskomukseen ei ole uskomista, niin välttäisin kirkkaanpunaista (tai muita superkirkkaita värejä) juuri sen huomiotaherättävyyden takia.

3.Huomio juhlan luonne

Olivat häät kuinka rennot tahansa on hääjuhla arvokas juhlatilaisuus ja vieraiden kannattaa huomioda tämä myös pukeutumisessaan. Myös paljas pinta ei kuulu häihin. Itse jättäisin kaikki roiskeläppää muistuttavat lannekankaat tai koko rintaumuksen paljastavat yläosat toisiin juhliin. Tämä kohta sulautuu hieman yhteen edellämainittujen asioiden kanssa; häissä ei ole tarkoitus esitellä itseään vaan antaa hääparin loistaa. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää,  että on pystyttävä nostamaan kynä lattialta vilauttamatta rintaliivejä tai alushousuja.

Jos kyseessä on kirkolliset häät niin kiinnitän myös huomiota tähän. Kirkossa on esimerkiksi soveliasta pitää olkapäät peitettynä vihkiseremonian aikana. Jos taas osallistut sinulle tuntemattoman uskontokunnan hääjuhlaan on sitäkin tärkeämpää tarkistaa ennakkoon mitä pukeutumis- ja käyttäytymissääntöjä sinun tulee noudattaa. (Hyvässä kutsussa tämä on tottakai ilmoitettu etukäteen!)

Seuraavat kaksi kohtaa ovat kertausta jo yllämainitusta;

4. Huomio kutsussa esitetty pukukoodi

Älä saavu täysipitkässä gaalamekossa jos tätä ei erikseen pyydetä kutsussa. Älä myöskään päästä miestäsi häävieraaksi lenkkareissa ja farkuissa, tai saketissa, jos pukukoodiksi on annettu tumma puku. Netissä löytyy paljon ohjeita vieraspukeutumiseen niin naisille kun miehillekin ja kuvallisia esimerkkejä eri pukukoodien pukeutumisesta. Käytä siis googlen kuvahakua rohkeasti avuksi!

5. Huomio vuodenaika, sääolosuhteet sekä juhlapaikka

Perusjuttuja- Häihin lähtiessä on hyvä tarkastaa mitä säätä juhlapäivälle luvataan. Pakkaa tarvittaessa sateenvarjo tai vaihtokengät mukaan. Vaihtokengät voivat myös olla päivän pelastaja varsinkin kotimatkalla jos jalkoja särkee tanssimisen jälkeen 😉

BONUS-vinkki: Yleispätevä sääntö kaikissa tilanteissa- ei sukkahousuja avokärkisten kenkien kanssa, kiitos. Tarkoitaa siis, että jos on avokärkisten kenkien keli, niin et luultavasti tarvitse sukkahousuja ollenkaan.

Mitä mieltä te olette pukeutumiskoodeista? Auttavatko ne teitä miettimään pukeutumistanne häihin, vai ärsyttävätkö pukukoodit teitä? Kuinka tärkeää teidän mielestä on seurata annettuja pukukoodeja?

Bussen till Slussen

Kylmä ja kolea Tukholma

Terveisiä Tukholmasta!

Olin alkuviikosta Tukholmassa tutustumassa tulevaan työpaikkaani ja uusiin kollegoihin. Samalla osallistuin myös heidän kevätavajaisiin jossa sain mahdollisuuden tavata yhteistyökumppaneitamme. Päivät Tukholmassa vahvistu kyllä mielikuvaani siitä, että uusi työ on paitsi upea mahdollisuus edetä uralla myös mielenkiintoinen, monipuolinen ja sopivasti haastava duuni.

Samalla reissulla signasin myös vuokrasopimuksen, joten nyt on ainakin oma katto pään päällä heti ensimmäisestä päivästä uudessa kaupungissa. Minusta tulee kämppis toisen suomalaisen nuoren naisen, A;n, kanssa. Asunto sijaitsee hieman Tukholman eteläpuolella ja työmatkani kulkee bussilla Slussenin kautta Östermalmstorgetille.

Suomi-työssäni minulla on tänään jäljellä enään kymmenen päivää, ja siihen aikaan pitäisi vielä mahduttaa vaikka mitä tekemistä. Myös kotona on kova vaatteiden ja kaapien raivaus käynnissä. Muutot ovat niin oiva syy tehdä suursiivous hehe 🙂  Samalla huomaan ajattelevani muuttoa vain vähän pidempänä matkana; asunto johon muutan on periaatteessa täysin kalustettu, ja tulen kuitenkin käymään niin paljon Suomessa, että koko vaatekaapin roudaamista kerralla Ruotsiin ei ole kovin järkevää. Toivon pärjääväni aika vähällä.

Meidän häät: Love Blend-vieraslahja

Muistan miettineeni pitkään vieraslahjan tarpeellisuutta häitä suunnitellessani. En halunut vieraslahjaksi mitään halpaa muka-teemaan liittyvää roinaa, ja halusin myös jotain omaperäisempää ja helpommin toteutettavaa kun kauniisti päällystetyn tulitikkurasian ja pari ranskalaista pastillia. Ajatukseni oli että vieraat saisivat jotain edes vähän hyödyllistä, joka muistuttaisi heitä häistä vielä niitten jälkeenkin.

Ja kun kerran perhepiiristä löytyy ihka-oma kahvinpaahtaja… No siitä se idea sitten lähtikin, nimittäin idea omasta hääkahvista A&D Blendistä! Meidän vieraat saivat siis vieraslahjaksi pienen paketin vastapaahdettua kahvia  mieheni veljen omistamasta Helsingin kahvipaahtimosta. Paketti toimi samalla myös vieraiden paikkakorttina, ja samaa kahvia tarjottiin tottakai myös jälkiruoan kanssa.

Helsingin kahvipaahtimolla rakastetaan erinomaisia kahveja ja heidän tavoite on tarjota tasapainoista kahvia,  johon voi ihastua vuoden jokaisena päivänä. Myös kahvin alkuperään, eettiseen viljelyyn ja välikäsien vähentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota, ja tuntien B;n henkilökohtaisesti tiedän että kahvi on hänen intohimonsa ja suurin kiinnostuksen kohde. Helsingin kahvipaahtimon kahvi on taatusti huolella ja rakkaudella tehtyä käsityötä- stadista.

kuva: Elise-Anette Kokkonen

Olen aikas ylpeä meidän vieraslahjasta, se oli yksinkertaisesti kaunis ja siihen liittyi tarina. Mieheni suunnitteli kahvipaketin tarrat, ja hääviikolla kävimme Helsingin kahvipaahtimolla Teurastamoalueella pakkaamassa paketit. Nimikyltit tein dymo-koneella, ja liimasin manila-tagiin, jolla viimeistelin kahvipaketit. Et voilá! Ainakin Instagramin puolella näkyi tuttuja kahvipaketteja seuraavana aamuna vieraidemme aamiaspöydissä… 🙂

Koti Tukholmassa

http://www.atnumber67.co.uk/en/a/ostermalm-Gem

Uuden kodin löytäminen on varmasti monelle ulkomaanmuuttajalle se yksi tärkeimmistä asioista ja samalla se suurin haaste. Elämää on erittäin vaikea aloittaa uudessa paikassa, jos ei ole kattoa pään päällä ja sänkyä missä nukkua.

Tukholmassa asuntotilanne on monen suuren kaupungin tapaan erittäin haasteellinen ja kivan asunnon löytäminen järkevien kulkuyhteyksien varrelta voi olla vaikeaa. Täällä on myös hyvin tavallista asua vuokralla asunnossa jota vuokralainen vuokraa, tätä kutsutaan andra hand;iksi. Första hands-sopimus, eli suomalaisittan tavallinen vuokrasopimus on vaikea saada, jonot voivat olla monta vuotta pitkiä. Ymmärtääkseni nämä första handit ovat niin suosittuja ja kiven alla, että kun semmoisen loppujen lopuksi jostain löytää, siitä ei ihan helposti luovu.  Jos första hands-vuokralaisen elämäntilanne kuitenkin muuttuu voi hän päättää vuokrata asunnon eteenpäin. Andra hands-vuokraukseen tarvitaan kuitenkin asunnon omistajan tai talonyhtiön hyväksyntä. Lain edessä första hands-vuokralainen on vastuussa andra hands-asukkaasta ja tämän käytöksestä. Myös lyhyet vuokra-ajat (kuukausi- puoli vuotta kerrallaan) on arkipäivää. Yksi meidän ystäväpari Göteborgissa on muuttanut viimeisen puolentoista vuoden sisällä neljä kertaa.

Blocket.se, eli Tori.fi;n ruotsalainen versio on asunnonetsijän kultakaivos. Siellä voi etsiä vuorka-asuntoja, ja siellä voi myös ilmoittautua asunnonetsijäksi. Myös andrahand.se sekä bostaddirekt.se tarjoaa mahdollisuuden pientä maksua varten rekisteröityä hakijaksi. Myös Facebookissa voi liittyä erilaisiin ryhmiin, ja siellä vapaamuotoisesti kirjoittaa asuntotoiveistaan. Itse taidan kuulua noin 9 eri ryhmään, mutta Bostad Stockholm och Lägenheter i Stockholm, sekä suomalaisten omat kanavat Koti Tukholmassa, Suomalaiset Tukholmassa sekä Tukholman suomalaiset ovat ehkä parhaita. Suomalaiset ryhmät ovat ainakin hyvin aktiivisia ja sieltä saa vinkkejä myös muuhun kun asunnonetsintään, vaikka kulttuurimenoihin ja suomalaisiin tapahtumiin kaupungissa.

Tottakai minunkin unelma on valoisa skandinaavisen tyylikkäästi sisustettu pieni kaksio Östermalmilla, Södermalmilla tai Vasastanissa josta voi parissa minuutissa hipsutella NK;lle shoppailemaan. Tukholman vuokrahinnoin tämä nyt kuitenkin on täysin mahdotonta tavalliselle työssäkäyvälle ihmiselle, ja olenkin asennoitunut asumaan vaikka kämppismuotoisesti nämä tulevat 9 kk. Minulle on tärkeintä asua turvallisesti, ja fiksujen yhteyksien päässä (jos selaat vaikka Blocketia ja katsot samalla Tukholman karttaa ymmärrät mitä tarkoitan a) turvallisella b) fiksujen yhteyksien päässä). Tottakai asumismuodon on oltava semmoinen että mies voi käydä vierailemassa.

Asunnon löytäminen näin etänä on myös oma haasteensa, ja moni aloittaakin asumalla tuttavien nurkissa. Paikan päällä on paljon kätevämpää löytää itselleen sopivaa kotia. Vuokraaja haluaa usein nopeasti saada asuntoon uuden asukkaan, joten näyttöihin pitää periaatteesa heti päästä käymään. Hassun asuntometsästyksen plussapuolia onkin samalla sitten se, että asunnot liikkuvat nopeasti, ja vapaana olevat asunnot eivät kauan uusia asukkaita etsi. Muuttamaan voi päästä jopa päivän varoitusajalla.

Meidän häät: Kiitoskortit

Lähetimme suurimman osan kiitoskorteista marraskuun aikana, eli alle kaksi kuukautta häiden jälkeen. Joulukuussa lähetimme myös pari joulutervehdystä kiitoskortin muodossa ja perheemme saivat kiitoskortit henkilökohtaisesti toimitettuna osana joulumuistamista.

Kuvaksi valikoitui tämä otos.

Se oli yksi monista kivoista ja onnistuneista portrettikuvista, samalla ehkä vähän tavallinen ja turvallinen kiitoskorttikuva. Emme haluneet kuvaan mitään valmiiksi painettua tekstia, joten kuvan taustapuoli on ihan plain valkoinen. Kiitoskorteissakin piti nimittäin ottaa huomioon häiden kaksikielinen luonne ja helpoin, nopein ja kustannustehokkain tapa oli tilata kasa kortteja ja kirjoittaa kiitosteksti käsin. Tällöin viestin personoiminen oli myös helpompaa.

Tilasin kuvat SmartPhotosta. Kuvat ja kirjekuoret  eivät montaa pennosta maksaneet ja ne tulivat kotiin postitse parissa päivässä. Lopputulos oli kuitenkin valitettavasti pieni pettymys. Minusta kuvan värisävyt ovat väärät verrattuna alkuperäiseen kuvaan ja sen lisäksi kuva on rakeinen ja paikoittain epätarkka. Päädyimme kuitenkin siihen, että kortti ajaa asiansa ja laitoimme ne eteenpäin vieraillemme. Olemme varmaan itse ne kaikkein kriittisimmät silmät, ei kukaan vieraistamme ole asiaa kommentoinut, mutta mutta… Varoituksen sana SmartPhotosta kutenkin siis sinulle joka et halua ottaa turhia riskejä.

Kiitoskortit on mielestäni osa häitä, ja itse pidän kohteliaana lähettää kiitokset kohtuullisen aikarajan sisällä. Minusta tuo sopiva aika on korkeintaan pari kolme kuukautta häiden jälkeen. Jos kiitoskortit kuitenkin jäävät roikkumaan tekemättömien asioiden listalle, niin ehdottaisin itse kortin lähettämistä esimerkiksi ensimmäisen hääpäivän tienoilla. Tämmöinen ”selvisimme ensimmäisestä aviovuodesta”-kortti ilahduttaisi ainakin minua häävieraana, ja muistuttaisi myös onnitella paria ensimmäisen hääpäivän johdosta!

Ruotsiin ja takaisin

Blogi on jo hetken elänyt hiljaiseloa, tiedetään. 

Olen nimittäin jonkin aikaa miettinyt mikä blogin kohtalo ja tarkoitus on nyt häiden jälkeen. Häät on suunniteltu ja toteutettu ja niistä on annettu raportti tänne blogin puolelle. Projektikoordinaattorin (=minun) silmin projekti on tavallaan päätetty. Yhdyn siispä Pauliinan fiiliksiin; Vaikka häät- omat ja muidenkin- on edelleen iso kiinnostuksen kohde on omat juhlat jo jotenkin muuttunut ihanaksi yksityisemmäksi muistoksi. Hääjärkkäämisen sijalle on tullut avioliitto-arkea; melko häävapaata ja tasapainosta elämää. Voiko semmoisesta kirjoittaa järkevää blogia?

Toisaalta en haluaisi jättää kirjoittamista, varsinkin kun tämä uusi vuosi tuo mukanaan isoja muutoksia arkeen. Muutoksia, josta varmasti voisi kirjoittaa blogin jos toisenkin… Me olemme jo jonkin aikaa tienneet tästä, ja siitä on tällä viikolla tehty julkinen.

(Tässä vaiheessa kaikki te, jotka arvaatte vauva-uutisia petytte.)

Tilanne on siis nyt se, että olen saanut töitä läntisestä naapurimaastamme ja muutan helmikuun puolessa välissä lahden toiselle puolelle Tukholmaan. Koska kyseessä on tällä hetkellä ainoastaan loppuvuoteen kestävä sijaisuus jää mies kotivahdiksi Suomeen (ja minä virkavapaalle nykyisestä työstäni Suomessa). Hieman haastetta tässä järjestelyssä tottakai on; Muutos on iso meille jotka vietämme paljon aikaa yhdessä, ja haaste on suuri minulle uuden työn myötä, uuden tilapäisen kodin löytämisessä ja arjen uudelleen rytmittämisessä. Samalla odotan mielettömällä innolla kaikkea uutta. Haluan nähdä tämän suuren mahdollisuutena.

Tarkoitukseni on siis jatkaa tämän blogin ääressä aihepiirin hieman muuttuessa. Hääjutut vähenee ja tilalle tulee tilannepäivityksiä vaimoelämästä ulkomailla; enemmän arkiaiheisia juttuja, ja ehkä syvempiä pintaraapaisuja ja ajatuksia etä-avioliitosta. Toimiikohan tämmöinen konsepti? 🙂

This Lovely September ehdolla kahdessa (!) WBA’15 kategoriassa

Ou my gaad, siis mitäh?

Edellistä postausta kirjoittaessa (joulukuussa! hyi minua!) en todellakaan uskonut että minun pikkuinen häähömppäblogi päätyisi Love me do-häämessujen Wedding Blog Awardsin ehdokaslistalle, ja ihan kahdessa sarjassa! Blogini on ehdolla vuoden hääblogiksi ja vuoden uudeksi tulokkaaksi!?

Kiitos tästä kuuluu tottakai sinulle, lukijalleni- olen todella otettu! On ilo ja kunnia saada olla mukana ehdokaslistalla muiden taidokkaiden ja kauniiden hääblogien parissa. Ja tottakai tämä ehdokkuus tekee minut suunnattoman iloiseksi, ihanaa että pidätte blogistani! Tämä ehdokkuus osoittaa, että kaikki se työ jonka blogin eteen olen tehnyt, on ollut sen arvoista. Ihan mieletöntä, KIITOS KIITOS KIITOS!

Kaikki blogiehdokkaat löydät Love me do;n kotisivuilta ja voit äänestää omia suosikkiblogejasi täällä. Äänestys päättyy 1.2.2015. Äänestää voi kerran päivässä kussakin kategoriassa, halutessaan voit antaa äänesi useammalle kuin yhdelle ehdokkalle, kuitenkin vain kerran vuorokaudessa per ehdokas. Nyt siis näppikset kuumina äänestämään!

Vuoden hääblogi?

lovemedo.fi

Love me do-häätapahtuma palkitsee taas suomalaisia hääblogeja helmikuussa 2015. Wedding Blog Awards 2015-palkinto jaetaan ystävänpäivänä järjestettävässä tapahtumassa Turun VPK-talolla. Äänestyksellä järjestäjät haluavat nostaa esille niitä upeita hääblogeja sekä niiden kirjoittajia jotka jaksavat toistuvasti innostaa, avustaa ja inspiroida muita morsiamia hääunelmissa ja suunnitelmissa. Järjestäjien mukaan tarkoituksena ei ole asettaa blogeja paremmuusjärjestykseen vaan palkita ne bloggaajat jotka parhaalla tavalla nostavat esille koko hääblogigenreä sekä kannustaa kaikkia kirjoittajia jatkamaan harrastustaan.

Myös sinä, arvon lukija, voit osallistua ja äänestää omaa blogisuosikkiasi! Kategorioita on kolme; 1) kaupalliset ja ammattilaisten pitämät blogit 2) yksityisten morsiamien ja sulhojen kirjoittamat blogit sekä uutena kategoriana 3) Vuoden Uusi Tulokas, joka valitaan vuoden 2014 aikana aloitettujen blogien joukosta. Ehdokkaita saa ilmiantaa joulukuun ajan sähköpostitse osoitteesseen info@lovemedo.fi, ja tammikuussa alkaa sitten varsinainen äänestys. Äänestyksen finalistit nähdään Turussa 14.2 jossa myös kruunataan voittajat.

Minusta on kannustavaa, että Love me do järjestää tämän kisan, ja toivon tosiaan että jury tutustuu huolella finalistiblogeihin ja vertaa sisältöä annettuihin kriteereihin. Suuri lukijamäärä ei mielestäni aina ole suoraan verrattavissa hyvään blogiin, vaan myös ”pienten” blogien piiristä löytyy mielettömiä helmiä, jotka ovat huolella ja rakkaudella kirjoitettuja. Itse kiinnitän muiden blogeissa erityisesti huomiota blogin visuaaliseen puoleen, tekstin laatuun ja persoonallisuuteen sekä siihen kuinka paljon bloggaaja osallistuu keskusteluun muissa blogeissa ja palstoilla sekä vastaa saamiinsa kommentteihin.

Ajattelinkin ilmiantaa pari suosikkiblogiani Love me do;lle, mutta kuinkahan monta kertaa äänensä saa antaa? 🙂 Valinta tulee ainakin omalla kohdallani olemaan todella vaikea, koska pidän niin monesta kirjoittajasta!

Oletko sinä jo äänestänyt suosikkiasi? Minkälaisten kriteerien pohjalta sinä valitset suosikkisi?