Punatiiliseinäinen juhlatila

Jess jess, nyt on meidän juhlatilan varausmaksu maksettu, eli askelta lähempänä todellisuutta ja naimisiinmenoa ollaan taas!

Olen todella iloinen siitä että teimme suuriakin muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiimme ja niiden johdattamana löysimme tämän mahtavan, aika uniikin punatiiliseinäisen juhlatilan. Erityisesti pidän siitä, että en ollut koskaan aikaisemmin kuullut tai käynnyt tilassa ja luulen että tila on myös kaikille vieraillemme aivan uusi tuttavuus. Tässä vähän inspiraatiokuvia siitä minkälaisessa paikassa ja minkälaisissa tunnelmissa tulemme juhlimaan.

”…miten mä saan noi jouluvalot kattoon?! ”

Kutsu Tahdon-iltaan

Sähköpostilaatikkooni tipahti juuri kutsu Helsingin Kirkon Tahdon-iltoihin. (….ja nyt tiedetään muuten sitten myös kaikkien muidenkin 381 muun tämän vuoden aikana Helsingissä kirkossa avioituvien nimet…)

Tahdon-illoissa,  joita siis järjestetään muutama, on ilmeisesti mahdollisuus tavata pappeja, suntioita ja kirkkomuusikoita ja näissä tilaisuuksissa pääsee kysymään kaikenlaista kirkkovihkimiseen liityvää. Näissä illoissa on myös mahdollisuus jättää avioliiton esteiden tutkintopyyntö eli ns. kuulutukset.  Minun mielestä on tosi kiva että tämmöisiä järjestetään, ja me ollaan ainakin menossa! Eli eikun kysymyslistaa laatimaan!

Onko siellä jokin muu pariskunta joka on saanut tämän kutsun ja tulossa johonkin Tahdon-iltaan?

Will you be my….

IMG_0038

IMG_0031

maid of honor?

Yksi tärkeimmistä kunniatehtävistä häissä on kaasona ja bestmanina toimiminen. Itse tiesin heti kenet haluan ykköskaasokseni (maid of honor), joten valinta ei ollut vaikea. Näillä näkymin hän on myös ainoa kaasoni ja hyvä niin. Parempaa ja järjestelmällisempää kaasoa kun K on varmasti vaikea löytää. Olemme nuoruudenystäviä ja olemme myös opiskelleet yhdessä, joten tunnen hänen tavan toimia tilanteissa jossa vaaditaan hands on-asennetta. Tiedän että hänen käsissään päivän aikataulussa pysyminen on taattu, hän toimii bestmanien bossina ja juottaa minulle sopivassa suhteessa kuohuvaa ja vettä- puhumattakaan niistä arvokkaista terapiaistunnoista, hääpukumielipiteistä sekä ideointiavusta jonka jo olen häneltä saannut.

Halusin antaa kaasontehtävän en vaan hyvälle ja läheiselle ihmisella vaan myös semmoiselle henkilölle joka on tottunut tilaisuuksien järjestäjä ja johon voin luottaa että hääpäivä sujuu suunnitelmien mukaan. En todellakaan itse halua päivän aikana kertaakaan miettiä että kukakohan siellä nyt ottaa vastaan bändin, missä mun varakengät on ja onko huulipunaa tarttunut hampaisiin. Kaasollani on tämäntyyppiset hommat varmasti hanskassa.

Päätin muistaa tulevaa kaasoani pienellä lahjalla (lue: lahjuksella) kun pyysin häntä tähän kunniatehtävään ja tein hänelle oman bridesmaid-boxin. Itse nappasin idean Something Turquoise– blogista, mutta samanlainen esimerkki löytyy myös Best Day Ever-sivustolta. Itse halusin jo kaasonlahjassa hieman avata tulevaa värimaailmaa kaasolleni ja siksi päätin vuorata laatikkoni oranssilla silkkipaperilla (taisin ostaa sitä Sinellistä). Sisällöksi hankin pari ihanaa kauneusjuttua; vadelmahuulivoiteen ja Kiehl’s vartalovoiteen matkakoossa. Lisäksi laatikosta löytyi suklaata sekä kolme pientä Underberg-snapsia jotka oleellisesti kuuluvat yhteisiin muistoihimme. Lahja oli lähinna symboolinen juttu, mutta se merkkasi kaaso-morsian suhteen virallisesti alkaneeksi.

Oletteko te muistaneet kaasojanne ennen tai jälkeen häiden ja millä tavoin?

 

Haaveita hääpuvusta

Jo kauan ennen kihlausta salaisessa Pinterest-kansiossani saattoi olla jo jokunen kuva hääpuvusta jos toisesta. Nyt kun on aihetta katsella ja miettiä hääpukua tositarkoituksella kansioon on toki kerääntynyt huima määrä erilaisia ja erityyppisiä hääpukuja. Läpi linjan yksi tyyli on kuitenkin se kaikista selkein; puvussa on oltava olkaimet, ehkä jopa hihat ja se ei saa olla liian runsashelmainen, eikä myöskään liian mermaid. Myöskään laahuksesta en innostu liikoja (saatan olla aika kömpelö ja olisiko pikkasen noloa jatkuvasti kompuroida omissa häissä?). Plussaa hääpuvut ovat saanneet minulta jos niissä on pitsisiä yksityiskohtia ja koristenapitus selässä. Kansion puvuista ja niistä tehdystä tyylikartoituksesta olikin mielestäni paljon apua kun suuntasimme kaason kanssa hääpukusovituksiin.

Miten te aloititte sen täydellisen hääpuvun metsästyksen? Mistä etsitte ideoita vai etsittekö? Oliko teillä jokin selkeä visio vai kokeilitteko vaan rohkeasti erilaisia malleja kunnes se oikea löytyi?

Mikä ihmeen häätema?

navy blue orange pink

Mikä teema? Eikö teema ole se että me mennään naimisiin? 

Näin ihmetteli avomies kun yritin urkkia hänen mielipidettään meidän häiden teemasta. Yritin selittää että tottakai pitää olla teema, joku semmoinen juttu joka yhdistää kaiken meidän häistä meidän häihin. Avokki ei ensiksi ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitin, ja myönnetään että sana teema meidän häiden osalta olikin ehkä hieman harhaanjohtava. En minäkään suoranaisesti hakenut mitään ideoita teema-häihin, esim jokin elokuvan, vuosikymmennen tai yhteisen harrastuksen innoittamana, mutta ”kyllä nyt joku semmoinen teema pitää olla” yritin änkyttää. Lopuksi kaivoin esille aikaisemmin saapuneita hääkutsuja ja näiden häiden ohjelmalehtisiä, vieraslahjoja, kiitoskortteja jotta avokki ymmärtäisi mitä tarkoitan teemalla. Teema= jokin juttu, väri tai symbooli joka toistuu häiden eri elementeissä.

Itse näen että ns. teema on häiden punainen lanka, joka sitoo kaikki osat yhteen. Teeman pitää mielestäni näkyä läpi linjan alken kutsuista ja loppuen kiitoskortteihin. Koska meidän häissä ei varmaan nähdä kauhean paljon muita koristeita niin ajattelen itse lähinnä häiden eri painotuotteita, mutta tottakai haluan myös että esimerkiksi kukista ja kattauksesta voi astia tätä samaa tunnelmaa ja ajatusta. Haluan että teema on vahvasti läsnä jo kutsukorteissa ja toivon että se luo hääkutsun saanneelle selkeän ajatusen ja fiiliksen siitä minkälaisiin häihin sitä on tullut kutsutuksi.

Ensimmäinen ajatukseni oli selkeä(mpi) syysteema, mutta niin kuin moni muukin asia meidän hääsuunnittelussa, tämäkin on ehtinyt muuttumaan ja tarkentumaan. Uuden juhlapaikan myötä juhlimme häitä merellisimmissä maisemissa ja tästä johtuen yhdeksi teemaväriksi on muodostunut tummansininen. Syksyn sävyksi miellän jotenkin automaattisesti oranssin joten sitäkin tulee näkymään pieninä ripauksina. Ja tottakai sekaan mahtuu jotain hempeää ja rakkautta symbolisoivaa, eli vaaleanpunaista. Sulhasen tumma puku tulee olemaan tummansininen ja ai että kuinka ilahduinkaan kun hän puvun tilattuaan ilmoitti että räätäli tulee lisäämään siihen jotain pientä melkein näkymätöntä meidän teemaväreissä. (= avokki siis muistaa teemavärit ❤ !!)

Tässä vielä linkkivinkki aivan ihanaan The Perfect Palette -blogiin, jossa loputtomasti kauniita ja taatusti inspiroivia väriyhdistelmiä. Rentouttavaa perjantai-iltaa!

 

Kihlasormuksen metsästys

IMG_9536

Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt että mieheni oli suunnittellut kihlausta jo kauemmin. Syksyn aikana olimme kuitenkin remontti- ja muuttorumban keskellä melkein joulukuuhun saakka, jonka jälkeen tuli joulustressi ja se täydellinen hetki ei osunut kohdalle. Olin kuitenkin jo jonkin aikaa huomannut jääkaapissa olevan sampanjapullon, jonka tiesin miehen ostaneen työmatkalla. Jo siitä olisi ehkä pitänyt arvella jotakin…

Kun mies sitten uuden vuoden aattona polvistui ja kosi minua sain tilapäisen nalle-sormuksen. Olen nimittäin aika yksinkertainen korujen käyttäjä ja harvemmin käytän esim. minkäänlaisia sormuksia, saatika sitten jommankumman käden nimettömässä. Toisin sanoen miehellä ei ollut mitään hyvää sormusta josta mallata sormuksen kokoa. Niinpä lähdimme uuden vuoden toisena päivänä sormusostoksille. Silloin haaveilin vielä jostakin pienestä sirosta ehkä maximissaan yksikivisestä sormuksesta, mutta mitenkäs siinä sitten kävikään….

Olin aikaisemmin ajatellut että kihlasormus on se yksinkertaisempi sormus, ja hääpäivänä sen kaveriksi saa sitten kunnon kiven. Jotenkin mieli kuitenkin tämän yhden päivän metsästyksen aikana muuttui, ja tottakai myös sillä, että täydellinen sormus löytyi, oli osuutta asiaan. Näin jälkikäteen onkin ehkä kivempi että valittiin jenkkityylisempi kihlaus (eli näyttävä kihlasormus) koska onhan se niin, että kihloihin mennessähän kaikki ovat ihan innoissaan tiedustelemassa no minkälainen sormus?!

Vaikka jossakin takaraivossa oli (mukamas) selkeä kuva siitä täydellisestä sormuksesta päätin kuitenkin avomielisesti kokeilla eri malleja. Kriteerini olivat a) valkokultainen sormus b) ettei sormuksessa saa olla isoja kiviä jotka voisivat olla tiellä arkiaskareissa tai semmoinen että se tarttuu joka paikkaan esim. sukkahousuihin, hanskoihin, hiuksiin….

Kiersimme noin kymmenen kultasepänliikettä Helsingin keskustassa, ja se täydellinen sormus löytyi lopulta liikkestä jossa myytiin myös vintage-koruja. Tästä valikoimasta löysin sitten sen täydellisen yksilön; valkokultaisen  ja viiden (!) kiven aarteen. Mies nauroi että hän on nyt sitten ostannut seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi avio-onnea (joku uskomus siitä että miehen on ostettava vaimolleen joka kymmenes vuosi timantteja jotta avio-onni säilyisi?)

 Pidän ajatuksesta että sormuksellani on ollut aikaisempi elämä, se kuulunut joskus jollekin ja syystä tai toisesta se etsi uutta omistajaa. Minulle sormus on täydellinen ja mitä enemmän sitä katselen sitä ihanammalta ja omalta se tuntuu. Sormus on myös osoittautunut todella helpoksi sormukseksi, kertaakaan en ole rikkonut sukkiksia tai raapinut itseäni tai muita. 🙂

Vihkisormuksia olemme alkaneet silmäillä silleen pikkuisesti. Miehelläni ei ole vielä edes kihlaa, ja mietimme vähän josko hankkisimme samanlaiset valkokultaiset vihkisormukset. Sekin voisi olla kiva ajatus, että vihkisormukset olisivat identtiset ja sillä tavalla sitoisi meidät ja liittomme yhteen.

…Paras lähetän mies yksin vihkisormuskaupoille, koska ilmeisesti minuun ei voi timanttien keskellä luottaa, I might go crazy hehe.

Minkälaisia kihlasormus-kokemuksia teillä on? Saitko sen ihanan täydellisen kosinnan yhteydessä, vai saitko itse valita? Kumpi sormus kuuluu sinun mielestä olla se näyttävämpi, vai onko sillä mitään väliä?

Suunnitelma B

Ensimmäinen ajatuksemme häistä oli hyvin perinteiset, noin 90 hengen häät; kirkkovihkiminen ja sen jälkeen isot juhlat jossa tanssitaan niin pitkään kun salivuokra antaa myötä.

Tiesimme tasan minkä tilan haluaisimme ja meillä oli hyvät yhteydet helsinkiläiseen cateringyrityksen. Kaikki palaset loksahtivat kohdilleen melkeinpä kahdella puhelinsoitolla;  tila oli varattu ja cateringyritys bookattu! Valokuvaajakin löytyi ja meille suositeltu bändi varasi päivämäärän meidän juhlia varten. Kun saimme vielä vihkiajan ihanaan Helsingin Vanhaan Kirkkoon ajattelimme olevamme niiiiin voiton puolella kaiken hääsuunnittelun kanssa.

Jossain vaiheessa hääsuunnitelmat kuitenkin lähtivät pursumaan, vieraslista kasvoi ja tapaaminen cateringyrityksen kanssa vahvisti, että juhlapäivästä tulisi aika hektinen. Suuret häät tarkoittaisi myös huomattavia kustannuksia (asia joka sinäänsä ei tulisi olemaan ongelma, koska vanhenpamme avustavat meitä)

Eikä tässä ensimmäisessä versiossa ollut mielestäni mitään sen suurempaa vikaa, mutta meissä alkoi jokin vaivaamaan ja nakertamaan. Tämä järjestely ei vaan tuntunut yhtään meiltä ja me jäimme miettimään milla tavalla saisimme tuotua esille meitä häissä, eli miten tehdä niistä omannäköisemme. Me halusimme häät jossa jokainen tietää miksi on kutsuttu, jossa on läheinen ja lämmin tunnelma ja josta myös me itse ehdimme nauttimaan. Niinpä yhden valvotun yön aikana aloitimme suunnittelun melkeinpä alusta. Tällä kertaa myös tuleva sulhanen osallistui aktiivisemmin, mikä oli minulle todella tärkeää. Tiesin nimittäin että hänellä kyllä oli mielipiteitä mutta innostuksessani olin ehkä unohtanut kuunnella häntä.

Suurin ongelma ensimmäisessä suunnitelmassa oli juhlatila. Se on yksi Helsingin suurimpia juhlasaleja, jossa on varmaan 10 metriä kattokorkeutta, se on juhlava ja erittäin näyttävä, ehkä melkein lamauttavan mahtipontinen ihmiselle joka ei salissa koskaan ole vieraillut. Suuren tilan takia myös juhlien olisi pitänyt olla suuret, ja sitä emme sittenkään haluneet. Joten ensimmäinen päätös oli juhlatilan vaihtaminen pienempään.

Itse toivoin että saisimme pitää sovitun syyskuisen päivän hääpäivänä ja ekaksi ajattelimmekin että vaihtaisimme vain juhlapaikkaa. Lähdimme myös rohkeasti leikkaamaan vieraslistaa, joka loppujen lopuksi ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa*. Me toivomme lapsivapaita häitä, ja moni meidän ystävistä jotka asuvat kauempana Helsingistä ovat jo perheellistä porukkaa. Ajattelimme minimoida kaikki matkustusvaikeudet ja lapsenvahtipulmat järjestämällä kesällä kunnon kihlajaisjuhlat avokin kesämökillä perjaatteella sauna ja grilli lämpimänä- tulkaa koko poppoo! Ihanat suvisaaristo-bileet 🙂

Anyways, kävimme sitten tutustumassa pienempään tilaan jonka olin bongannut visithelsinki.fi– sivulta. Tämä tila on myös hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja vapaa vielä toivotuna päivänä. Tila oli fiilikseltään aivan erilainen kun ensiksi varattu, ja rakastuimme heti! Tilassa toimii oma cateringyritys (eli jouduimme myös vaihtamaan aikaisemmin varattua cateringyritystä) mutta tilaan saa tuoda omat juomat. Tilaan mahtuu vain 60 henkeä, joka on ihan riittävä määrä vieraita näille pienemmille häille.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme myös vaihtamaan vihkikirkkoa Vanhasta Kirkosta Tuomionkirkkoon. Toki emme mene isossa Tuomionkirkossa naimisiin vaan Tuomionkirkon pienemässä kappelissa, joka löytyy kirkon oikeanpuolisesta paviljongista. Kappeliin mahtuu noin 70 henkeä ja sieltä on mahtavat maisemat Senaatintorille. Olen vaihdosta aika innoissani koska Tuomionkirkko ja koko sen ympäröivä miljöö on mielestäni Helsingin kauneimpia. Hieman vaan harmittaa etten saa kävellä piiitkä pitkää kirkkokäytävää pitkin kohti alttaria 🙂

Eli suunnitelma B;hen siirtyminen on ollut pieni projekti jo itsessään, mutta onneksi kaikki on vielä järjestynyt mitä parhaimmalla tavalla. Tärkeintä on kuitenkin että koemme olevamme enemmän samalla aaltopituudella avokin kanssa asioista. ( koska tämäntyyppinen ”sählääminen” ei todellakaan ole sitä tyypillisintä minua :))

 

* tätä kirjoittaessani vieraslista ei ole vielä täysin valmis.

Project wedding 1.0

Mitä sulhanen kosiessaan taisi unohtaa, oli että kosinnan ja myöntävän vastauksen jälkeen tavallisesti ryhdytään suunnittelemaan häitä. Niinpä hämmästys varmaan oli suuri kun hän kosinnan jälkeisenä päivänä herätessään löysi minut nenä kiinni tietokoneessa. Näytöllä pyöri jo kaksi Exceliä ja pari Word-tiedostoa. Olin virallisesti aloittanut vuoden projektin-  häiden suunnittelun.

Olin nimittäin ihan varma siitä, että näin lyhyellä aikataululla (9 kk) on MAHDOTONTA järjestää häät Helsingissä. (…kumma kyllä olin kosinnan yhteydessä ollut sitä mieltä että syyshäät syksyllä 2014 oli ihan hyvä idea hehe…) Suunnittelu oli siis mielestäni aloitettava HETI. Sulhanen pyysi viikon aikaa sulatella asiaa, mutta sen viikon aikana minä ehdin jo miettimään, suunnittelemaan ja varaamaan lähes kaiken.

(Tämä kuitenkin kostautui, jonka jälkeen siirryttiinkin suunnitelma B:hen, josta kirjotan lisää myöhemmin.)

No, mutta missä mennään hääprojektin kanssa? Ilmeisesti häät on ihan mahdollista, jopa realistista järjestää yhdeksässä kuukaudessa myös Helsingissä. Nyt kun häihin on noin kuusi kuukautta aikaa sanoisin, että olemme hyvin aikataulussa ja voi jo vähän relata. Nyt on myös korkea aika aloittaa pienen julkisen hääpäiväkirjan kirjoittaminen näin blogin muodossa- siis tervetuloa mukaan!