Sukunimiasiat ovat olleet meidän talon kuuma puheenaihe jo pitkään ja olen miettinyt paljon mitä nimi merkitsee minulle ja yleisesti yhteiskunnassa. Nimi on monelle hyvin henkilökohtainen asia, se on ainakin minulle iso osa identtiteettiäni. Kaikki tuntee minut tällä nimellä, tunnen itse itseni tällä nimellä. Toisaalta nimi on vain nimi. Sillä tunnistetaan ihmiset toisistaan, se on henkilötunnuksen tapainen. Mutta miltä minusta tuntuisi herätä huomenna vaikka Salla-nimisenä? Minkälainen tämä Salla olisi? Kuin minä, vai joku ihan muu?
Suomen nimilaissa lukee, että avioliiton solmivat puolisot
- voivat ottaa yhteisen nimen, jonka täytyy olla jommankumman sukunimi. Tämä nimi ei saa olla minkään aiemman avioliiton kautta saatu nimi.
- voivat säilyttää omat nimensä, jotka heillä on naimisiin mennessä
- voivat ottaa yhteisen nimen, jolloin se puoliso jonka nimi muuttuu, voi ottaa itselleen yhdysnimen Maija/Markku Vanhanimi-Uusinimi.Vanhan nimen on oltava uuden nimen edellä ja tässä ”vanha nimi” voi olla joko tyttönimi tai se nimi, joka hänellä on naimisiin mennessä (esimerkiksi edellisestä avioliitosta jäänyt nimi). Tässä kuitenkin minun sukunimeni onkin sitten poikkeus sääntöön; sukunimeni on suojattu ja sitä voi käyttää ainoastaan sukuun syntyvä, eli sulhanen ei voi ottaa minun sukunimeä.
Meille jää siis vaihtoehdoksi että a) minä otan miehen sukunimen ja käytän ainoastaan sitä b) pidän oman tyttönimeni c) otan yhdistelmänimen joka koostuu tyttönimestäni ja sulhasen sukunimestä. *
Meillä molemmilla on aika erikoiset sukunimet. Selvitin väestörekisterin nimipalvelun kautta, että sulhasen sukunimeä käyttää nykyisin 89 henkilöä, kun taas minun sukunimeä käyttää (ainoastaan!) 21 henkilöä. Tätä argumenttia käyttäen olen yrittänyt puoltaa sitä, että pitäisin oman tyttönimeni tai mahdollisesti ottaisin yhdistelmäsukunimen ikään kuin kunnianosoituksena meidän molempien sukunimiä kohtaan. Yhdistelmäsukunimi ei mielestäni edes olisi mikään kompromissi, vaan ihan toimiva ja kaunis yhdistelmä – tosin nimestäni tulisi ihan megapitkä ja se ei varmasti edes kokonaisuudessaan mahtuisi esim. pankkikorttiin tai yleisempiin lomakkeisiin. Sulhasen toiveena olisi, että ottaisin hänen sukunimensä, ja hän motivoi mielipidettään sillä, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi yhteinen nimi. Olenkin tässä nyt miettinyt jos voisin ottaa virallisesti yhdistelmänimen ja käyttää arjessa sulhasen sukunimeä. Tälle idealle sulhanenkin on lämmennyt ja minä tietäisin että vanha nimi olisi siellä jossain turvassa ja tallessa.
Minkälainen tunneside teillä on teidän sukunimiin? Onko teille itsestään selvää että nainen ottaa naimisiin mennessä miehen sukunimen? Entä mitä mieltä olette yhdiselmänimistä? Ja te jotka jo olette vaihtaneet nimenne, minkälaista elämä on uuden nimen kanssa?
*Bonusvaihtoehtona olisi sitten keksiä ja rekisteröidä aivan uusi sukunimi, vaikka mix match meidän molempien vanhoista nimistä, mutta se tuntuu jo hieman liian radikaalilta…
thislovelyseptember.wordpress.com 