Sinun, minun, meidän nimi

Sukunimiasiat ovat olleet meidän talon kuuma puheenaihe jo pitkään ja olen miettinyt paljon mitä nimi merkitsee minulle ja yleisesti yhteiskunnassa. Nimi on monelle hyvin henkilökohtainen asia, se on ainakin minulle iso osa identtiteettiäni. Kaikki tuntee minut tällä nimellä, tunnen itse itseni tällä nimellä. Toisaalta nimi on vain nimi. Sillä tunnistetaan ihmiset toisistaan, se on henkilötunnuksen tapainen. Mutta miltä minusta tuntuisi herätä huomenna vaikka Salla-nimisenä?  Minkälainen tämä Salla olisi? Kuin minä, vai joku ihan muu?

Suomen nimilaissa lukee,  että avioliiton solmivat puolisot

  • voivat ottaa yhteisen nimen, jonka täytyy olla jommankumman sukunimi. Tämä nimi ei saa olla minkään aiemman avioliiton kautta saatu nimi.
  • voivat säilyttää omat nimensä, jotka heillä on naimisiin mennessä
  • voivat ottaa yhteisen nimen, jolloin se puoliso jonka nimi muuttuu, voi ottaa itselleen yhdysnimen Maija/Markku Vanhanimi-Uusinimi.Vanhan nimen on oltava uuden nimen edellä ja tässä ”vanha nimi” voi olla joko tyttönimi tai se nimi, joka hänellä on naimisiin mennessä (esimerkiksi edellisestä avioliitosta jäänyt nimi). Tässä kuitenkin minun sukunimeni onkin sitten poikkeus sääntöön; sukunimeni on suojattu ja sitä voi käyttää ainoastaan sukuun syntyvä, eli sulhanen ei voi ottaa minun sukunimeä.

Meille jää siis vaihtoehdoksi että a) minä otan miehen sukunimen ja käytän ainoastaan sitä b) pidän oman tyttönimeni c) otan yhdistelmänimen joka koostuu tyttönimestäni ja sulhasen sukunimestä. *

Meillä molemmilla on aika erikoiset sukunimet. Selvitin väestörekisterin nimipalvelun kautta, että sulhasen sukunimeä käyttää nykyisin 89 henkilöä, kun taas minun sukunimeä käyttää (ainoastaan!) 21 henkilöä. Tätä argumenttia käyttäen olen yrittänyt puoltaa sitä, että pitäisin oman tyttönimeni tai mahdollisesti ottaisin yhdistelmäsukunimen ikään kuin kunnianosoituksena meidän molempien sukunimiä kohtaan. Yhdistelmäsukunimi ei mielestäni edes olisi mikään kompromissi, vaan ihan toimiva ja kaunis yhdistelmä – tosin nimestäni tulisi ihan megapitkä ja se ei varmasti edes kokonaisuudessaan mahtuisi esim. pankkikorttiin tai yleisempiin lomakkeisiin. Sulhasen toiveena olisi, että ottaisin hänen sukunimensä, ja hän motivoi mielipidettään sillä, että tulevaisuudessa koko perheellä olisi yhteinen nimi. Olenkin tässä nyt miettinyt jos voisin ottaa virallisesti yhdistelmänimen ja käyttää arjessa sulhasen sukunimeä. Tälle idealle sulhanenkin on lämmennyt ja minä tietäisin että vanha nimi olisi siellä jossain turvassa ja tallessa.

Minkälainen tunneside teillä on teidän sukunimiin?  Onko teille itsestään selvää että nainen ottaa naimisiin mennessä miehen sukunimen? Entä mitä mieltä olette yhdiselmänimistä? Ja te jotka jo olette vaihtaneet nimenne, minkälaista elämä on uuden nimen kanssa?

*Bonusvaihtoehtona olisi sitten keksiä ja rekisteröidä aivan uusi sukunimi, vaikka mix match meidän molempien vanhoista nimistä, mutta se tuntuu jo hieman liian radikaalilta…

Mainokset

Hankintalistalla

Minulla on viha-rakkaussuhde tavaraan. En pidä siitä että turhaa roinaa kerääntyy nurkkiin. Kun aloimme suunnittelemaan häitä, haimme juhlatilaa joka jo itsessään olisi näyttävä ja jota ei tarvitsisi sen enempää koristella. Alusta alkaen halusin välttää kaiken turhan tavaran hankkimisen ainoastaan yhtä päivää varten.

En sanoisi että ajatukseni on suoranainen kannanotto mihinkään ympäristökysymykseen. En vaan yksinkertaisesti pidä ajatuksesta, että häiden jälkeen meille jäisi laatikoittain turhaa tavaraa. Jotenkin minusta tuntuu järkevältä käyttää hyväksi mahdollisuutta kierrättää häihin sopivia juttuja, esimerkiksi semmoista joka on olleet käytössä aikaisemmin ainoastaan yhden päivän ajan kuten nyt hääjutuilla usein on tapana olla. Olenkin koko kevään ja alkukesän yrittänyt pidätella intoa ostaa kaikenlaista ”kivaa ja hauskaa” ja sen sijaan oikeasti yrittänyt miettiä mitä me tarvitaan ja mistä sen voisi fiksusti hankkia- ilman että nämä tavarat häiden jälkeen jää lojumaan meidän vinttikomeroon.

Olenkin siis kulkenut silmät ja korvat höröllä ja yrittänyt bongailla meille sopivaa vähän milloin mistäkin. Mitä voisi lainata? Mitä voisi uusiokäyttää? Minkälaista tavaraa saa helposti myytyä eteenpäin häiden jälkeen? Onko meillä (jollakin) iloa ja käyttöä tavarasta häiden jälkeen?  Löysin esimerkiksi työpaikkani kahvihuoneen perälle unohtuneesta kaapista noin tusinan jostakin juhlista ylijäänneitä täydellisen näköisiä ja kokoisia lasisia kukkamaljakoita, kurssikaveri huuteli Facebookissa, että hänellä on 70 lasista tuikkukippoa joita hän mielellään lainaa ja tajusin että omistamme jo kaikki ne IKEA-maljakot jotka olin siirtänyt johonkin häitä varten perustamaani nettiostoskoriin jne. Olen myös tehnyt hyviä löytöjä esim. tori.fi;stä, josta ostin hääpukuuni jollekin täysin käyttämättömäksi jääneen alushameen. Samoin bongasin ihanan hiuskoristeen, jonka kotoutin lähes puolet alkuperäishintaa halvemmalla.

Ajattelin kuitenkin listata (lähinä itselleni muistiksi) ne jutut jotka ovat vielä hankkimatta ja jotka löytyvät tällä hetkellä meidän häähankintalistalta. Jotain pientä listalle varmasti vielä tulee lisättyä, mutta toivon että tässä on jo pitkälti kaikki mitä tarvitaan. Jätin listasta pois kaikk niin sanotut itsestään selvät hankinnat kuten häävaatetus, kengät, sormukset, painotuotteet ja kukat.

Hankintalistalla

  • saippuakupla-aseet lapsille (Tiger store)
  • riisiä
  • sateenvarjo (minkä värinen?)
  • hääauton koristeet (mitä?)
  • pari ilmapalloa/nauhaa/ jotain juhlapaikan lähettyville (muita tiekylttejä ei tarvita)
  • vieraskirja + hyvä kynä
  • valokuvia meistä jossain muodossa
  • valokuvakehykset
  • liitutaulu/suurikokoinen istumajärjestyskyltti + pöytäkyltit
  • karkkia
  • karkkikipot tai pussit johon vieraat keräävät karkit
  • hääkakun koriste
  • kaitaliinaa (?)
  • tuikkukynttilöitä
  • lyhtyjä+ ulkokynttilöitä
  • vilttejä+ kori näille
  • paperipillejä/ drinkkitikkuja
  • survival kit miesten ja naisten WC-tiloihin
  • jonkinnäköinen puuhapaketti lapsivieraille

Joissakin asiossa pyydämme myös perheitämme apuun; meidän häiden kiitoslahjat vieraille tulee sulhasen perhepiiristä, ja ne tulevat samalla toimimaan paikkakortteina. Omilla vanhemmillani on paperialalla toimiva yritys ja heidän varastosta luulen löytäväni sopivat paperi- tai sellofaanipussit ja niihin sopivat koristeet (nauhat, rusetit, tarrat yms.) vaikka hääriisipusseja varten. Juhlatilan yleinen koristelu sekä kaikki kattaukseen liittyvä -paitsi mahdollinen kaitaliina ja kukat- tulevat suoraan juhlapaikan cateringyrityksen kautta. Myös voittamani lahjakortti Paulan juhlapalveluun tuo suurta iloa ja helpotusta meidän hääjärjestelyihin. Tarkoitus on siis vuokrata Paulan kautta esimerkiksi kaikki karkkibuffaa varten tarvittavat kulhot, jotka sitten palautetaan Paulalle häiden jälkeen. Win-win kaikille!

Alle sata

WP_20140620_11_26_19_Pro

Helsingissä oli hetken jopa aurinkoista juhannus-lumisateen jälkeen…

Tänä vuonna vietettiin pitkästä aikaa cityjuhannusta. Vaihtoehtona oli telttaila Vaasan saaristossa, ja jotenkin yllättäen automatka sinne alkoi tuntumaan ylitsepääsemättömän pitkältä… Tarkoituksena oli viettää viikonloppu ilman mitään suunnitelmia, mutta jotenkin eksyttiin perjantaina Suomenlinna-picknickin jälkeen kotibileisiin Kallioon ja lauantaina järkättiin ex temporee post-jussijuhlat meidän olohuoneessa. Ah, oli muuten aika ihanaa nukkua omassa sängyssä ja kuunnella kun sade ropisee ikkunanlaudalle eikä telttakankaaseen. 😉

Juhannus on kuitenkin meille vähän ”tavallista” pyhää juhlallisempi, me nimittäin vietetään silloin seurustelun aloittamis-vuosipäivää. Ei kai näitä juhlallisuuksia voi olla liikaa? Me ainakin juhlitaan molempien synttäreiden ja joulun lisäksi myös ekojen treffien vuosipäivää sekä tätä seurustelunaloitusvuosipäivää ja toivottavasti tulevaisuudessa kihlapäivää sekä hääpäivää (duh!) hehe.

Tämän juhannusviikonlopun aikana ylittyi muuten taas yksi häitä edeltävä rajapyykki. Nyt on nimittäin alle sata päivää häihin! Sanoisin että fiilis on aika kohdillaan, varsinkin kun saatiin torstai illalla kutsut painoon! Nyt siis vaan kirjekuoria ja postimerkkejä metsästämään.

Muistilista hääpäivistä

Löysin tämmöisen muistilistan Suomessa yleisesti käytössä olevista hääpäivänimityksistä. Jokaiseen juhlahääpäivään kuuluu oma tarinansa ja perinteensä. Perinteen mukaan hääpäivien nimitykset  viittaavat liiton kestoon ja materiaaliin, josta tehtyjä lahjoja aviomiehen sopii tuona päivänä lahjoittaa vaimolleen. …Hassua muuten että 20 vuoden jälkeen juhlitaan vaan joka viides vuosi?! Johtuneeko siitä että sen jälkeen lahjaksi aletaan antamaan ”arvokkaampia” lahjoja kuten jalokiviä ja -metalleja?

1 v. Pumpulihäät
2 v. Paperihäät
3 v. Nahkahäät
4 v. Keramiikkahäät
5 v. Puuhäät
6 v. Sokerihäät
7 v. Villahäät
8 v. Pronssihäät
9 v. Kromihäät
10 v. Tinahäät
11 v. Teräshäät
12 v. Silkkihäät
13 v. Pitsihäät
14 v. Norsunluuhäät
15 v. Kristallihäät
20 v. Posliinihäät
25 v. Hopeahäät
30 v. Helmihäät
35 v. Korallihäät
40 v. Rubiinihäät
45 v. Safiirihäät
50 v. Kultahäät
60 v. Timanttihäät
65 v. Kruununtimanttihäät
70 v. Rautahäät
80 v. Platinahäät

 

Polttaritouhuja

WP_20140614_061

Laula miehelle- tehtävä suoritettu karaokebar Restroomissa!

Lauantaina minut oli kutsuttu mukaan viettämään ystäväni Jonskin polttareita. Tytöt olivat kaapanneet Jonskin jo perjantaina töistä ja minä liityin heidän seuraan puolilta päivin lauantaina.

Me tavattiin Herttonimessä Party Clubilla jossa käytiin tiukka sumopainimatsi. Oli muuten ihan sika rankkaa! Matka jatkui keskustaan metrolla ja metro-junassa Jonski sai tehtäväksi myydä perjantaista Metro-lehteä valitsemaansa hintaan. Rahoilla hän sai myöhemmin ostaa itsellen asun iltaa varten UFF:stä. Illan ruoka tuli Fafasta ja illan aikana Jonski sai myös vastata moneen kinkkiseen kysymykseen koskien tulevaa aviomiestä. Jonski oli äärimmäisen pro ja vastasi oikein melkein jokaiseen kysymykseen!

Illan jälkeen aloin tottakai miettimään omia polttareitani. Oma ihana kaasoni K lähti perjantaina viiden viikon Aasianmatkalla ja minä huokasin salaa helpotuksesta. Varmaa on siis ettei omia polttareitani vietetä ainakaan näiden viiden viikon aikana, huh! Tähän mennessä olen ainoastaan mainunnut K;lle keitä toivoisin kutsuttavaksi polttareihin ja kieltänyt kaikki jutut johon liittyy korkeat paikat (kuten benjy-hypyt yms muut varmaan korkeanpaikankammo-kuolemaan johtavat aktiviteetit haha.)

Hyvien polttareiden järkkääminen on taitolaji. On otettava huomioon morsian ja hänen toiveensa, osallistuvien henkilöiden aikataulu ja budjetti ja sen lisäksi ohjelman tulisi olla hauskaa niin morsiamelle kun muille juhlioillekin. Itse pariin polttariin osallistuneena luulen että myös päivän aikatauluttaminen fiksusti on olleellisen tärkeää- aikataulu ei saisi olla liian kiireinen mutta luppuaikaakaan ei saisi jäädä hirveesti. Ruokaa ja juomaa on myös oltava tarjoilla säännöllisesti haha. Perinteisin polttarijäynä taitaa olla juhlakalun pukeminen johonkin hauskaan asuun ja erilaisten enemmän tai vähemmän nolojen tehtävien suorittaminen kaupungilla, nykyaikaisempaa ehkä järkätä porukalle yhteinen tanssikurssi tai hemmotteluhoito. Tärkeintä on kuitenkin minun mielestä että päivän aikana ehtii porukalla viettämään aikaa yhdessä ja juhlistamaan ”viimeistä sinkkuiltaa”.

Itse voisin kyllä kuvitella tekeväni jotain puolinoloa kaupungilla, kunhan muu polttariporukka pysyttelee lähellä ja tarpeen vaatiessa pelastaa noloksi käyvästä tilanteesta.  Sitä enemmän toivoisin kuitenkin että tehtäisiin polttariporukalla jotakin kaikki yhdessä, vaikka just joku tanssi/pole dance/ burlesk- tunti tms. Joku perinteinen juttu kuten esimerkiksi morsiussauna olisi myös tosi kiva! …niin ja tottakai sitä skumppaa jatkuvalla syötöllä 😉

Mikä on teidän hauskin polttarimuisto ja minkälaisista polttareista te haaveilette?

Neljät häät ja…

WP_20140611_011

Houh, myönnettäköön että viime viikolla tunsin pientä häästressiä (varoitus siis aikamoisesta sekamelskapostauksesta!)

Olen niin kärsimätön ja haluaisin hoitaa kaikki vielä tekemättömät asiat kerralla alta pois. Tämä on tietenkin mahdotonta. Jos laskuun vielä lisää pienet (okei, minipienet) vastoinkäymiset niin suunnittelusta tulee enemmän työntäyteinen taakka kun jotain hauskaa ja iloista. No, ei Roomaakaan rakennettu päivässä, ja sulhanenkin yritti viime viikolla muistuttaa että nämä ovat ”vaan” häät (…johon minä tottakai aikuismaisesti vastasin että eihän ole, ja minulle on tärkeää…. ja minä haluan…. blaah blaah blaah…) Mutta tottahan se on, häät ovat juhlat. Ehkä elämän tärkeimmät juhlat, mutta jos ollaan realisteja (boring!) niin juhlakutsussa ollut postimerkki harvemmin määrää sen miten hyvät juhlat itsessään ovat?

Toissa yönä näin myös ensimmäisen hääunen, tai – painajaisen. Unessa meillä oli kirkkoharjoitukset ihan hassussa vaalean puun sävysessä kirkossa. Harjoitus suoritettiin niin että minulla oli hääpuku päällä. Jostain syystä morsiushuone oli kirkkosalin parvekkeella ja kun lähdimme isäni kanssa kulkemaan rappusia alas kohti kirkkokäytävää ja alttaria jossa sulhanen odotti (joka oli se joka todellisuudessakin) niin mekkoni oli niin kireä jalkojeni ympärillä etten päässyt liikkumaan. Ihan kamala tunne etten pääse eteenpäin vaikka haluaisinkin! Mitä ihmettä nämä unet tarkoittavat?

Koko ajan tapahtuu kuitenkin pientä ”edistystä”. Meidän hääviinit ja muut alkoholipitoiset juomat seilaavat paraikaa maihin Suomeen. Jess, yksi juttu vähemmän to do-listalla! Aiheesta on tulossa ihan oma postaus kunhan rahti on purettu. Ja hassua kyllä tähän tarinaan kuuluu yhdet hautajaiset -toivottavasti tämän vuoden ainoat.

Viime viikkoinen kukkakauppavisiitti Bulevardin Form & Floraan oli myös hyödyllinen ja hauska tapaaminen, samoin tiistainen suunnittelupalaveri Uudenmaankadun Inbloomin kanssa, josta sain myös pari hyvää vinkkiä ihan muihin häihin liittyviin juttuihin.

Meille on myös viikon sisällä saapunut neljä hääkutsua ystäviemme häihin – hyvänä muistutuksena siitä, että meidän kutsut ovat vielä aivan levällään. Tosin nämä muiden kutsut eivät suoranaisesti ole stressannut minua, vaan paremminkin muistuttanut siitä,  että häitä on yhtä monia kun on hääparejakin, ja että kaikki tekee omalla tavallaan. Hauskaa oli myös nähdä eri uskontokuntien kutsuperinnettä. Yksi kutsu saapui Singaporesta (jonne emme valitettavasti pääse lähtemään), toiset ovat katoliset häät täällä Helsingissä ja kolmannet ja neljännet evangelis-lutherilaiset Helsingissä ja Vantaalla. Laskin myös huvin vuoksi monissa häissä olemme olleet vieraina -yhdessä tai erikseen- sinä aikana kun ollaan seurusteltu. Omat häät tulee olemaan viidennettoista häät neljän vuoden aikana, aikamoista! Miten paljon rakkauden ja tunteiden täyteisiä hetkiä olemmekin saanneet viettää ystäviemme kanssa!

Oletteko te jo rutinoituneita häävieraita? Mikä on se juttu joka teillä jää häistä eniten mieleen?

Ajatuksia morsiuskimpusta

Kirjoitin tässä postauksessa esimmäisesta tiedostelukierroksestani pariin kukkakauppaan Helsingin keskustassa. Nyt olemme varanneet suunnittelupalaverit Bulevardilla sijaitsevaan Form&Floraan,  Uudenmaankadulla sijaitsevaan InBloomiin sekä Ison Roban Livingroomiin. Ensimmäinen tapaaminen on jo tänään iltapäivällä ja yritän kuumeisesti keräillä inspiskuvia erilaisista kimpuista, jotta meillä olisi jotain kättä pidempää mistä aloittaa keskustelu.

Toivon morsiuskimppuni olevan klassisen pyöreän mallinen, hieman löysästi sidottu kimppu. Siitä ei saa sojottaa mitään turhaa, eikä se saa olla ns. valuvaa mallia. Sitä pitää myös pystyä kantamaan yhdellä kädellä ja siinä saa olla vähän väriä mutta ei liian paljon. Ei kai kuulosta ihan mahdottomalta? 🙂

Täydellinen värimaailma meidän häihin (kuva:http://www.weddingchicks.com/2014/05/05/southwestern-inspired-wedding/)

Täydellinen värimaailma meidän häihin, mutta vähän sojottava kimppu (kuva:http://www.weddingchicks.com/2014/05/05/southwestern-inspired-wedding/)

Sistersinbloom.fi

Sistersinbloom.fi

Minkälaisista kimpuista te haaveilette?

Hauskat Save the date-ideat

Meillekin piti alunperin tulla varaa päivä-kortit, mutta suunnitelmien muuttuessa nämä alkoivat tuntumaan hieman turhilta. Suurin osa tulevista vieraista kuuli hyvin aikaisessa vaiheessa meidän kihlauksesta ja tulevasta hääpäivästä ja pystyivät näin ollen varaamaan päivän jo silloin.

Minun mielestä hyvä save the date sujahtaa näpsäkästi kirjekuoreen ja siinä on jokin juju jotta se varmasti jää mieleen. Save the date-kortteja etsiessäni pari hauskaa ja vähän erilasita vaihtoehtoa pomppasi silmääni, ja tässä ote niistä.

1. Please inflate and save the date- ilmapallot

Tähän save the date;iin kuuluu ilmapallo sekä kortti. Viestin voi painattaa ilmapalloon ja tekstistä tulee selkeä kun ilmapalloon puhaltaa ilmaa. Ainakin Ilmapallokeskuksesta saa ilmapalloja omalla painatuksella.

2. Muistilanka sormen ympärillä

Tämä olisi mielettömän helppo DIY-kortti; Piiretyn etusormen molemmille puolille pienet reiät, jonka läpi muistilangan voi pujoittaa. Viesti vaikka pahvin toiselle puolelle.

3. Konfetti-pussit (tai vaikka pienet riisipussit)

Tämäkin save the date olisi sangen helppo tehdä itse. Bonusta jos vieraat todellakin muistaisivat tuoda konfettipussin mukaan häihin…

Alttarille ilman alushousuja

Tänään prikulleen yhdeksältä kolkuttelin BSW ompelimon ovea jossa iloinen persoona, nimittäin omistaja Annu Koivumäki, otti minut kirjaimellisesti avosylin vastaan, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kun tavattiin. Noin neljässäkymmenessä minuutissa opin hänestä ja hänen perheestä vaikka ja mitä, ja siinä sivussa kateltiin myös vähän sitä hääpukua. Puvun suhteen kaikki kunnossa, mutta päätimme jättää korjaukset vasta elokuulle. Ainoa todella huono asia tässä on nyt se, että Annu mitä ilmeisemmin lopettaa toimintansa kesän aikana, koska hänellä on edessään muutto kotikulmilleen kauas Helsingistä. Harvittavaa, me tultiin nimittäin hyvin juttuun ja olisin mielelläni jättänyt puvun Annun hellään hoivaan. Nyt pitää siis löytää jokin muu ompelija.

No, ihan hukkareissu tämä ei kuitenkaan missään nimessä ollut. Sainpa kokeilla pukua taas suuren peilin edessä ja mallailimme jo vähän tulevia muutostöitä. Samalla kokeilin myös uusia hääpukuun hankittuja alusvaatteita, ja jepp, jotain joudutaan jättämään ainoastaan hääyölle. Nimittäin sukkispidikkeet eivät tämän tyköistuvan puvun alle mahdu nätisti, vaan näkyvät ikävästi kankaan läpi. Annun ehdotus alushousujen rajojen välttämiseksi olikin jättää alushousut kokonaan pois (!) ja pukemaan ainoastaan haarakiilalliset sukkahousut. Luo kuulema kaikkein kauneimman siluetin… Tottahan se kai on mutta minusta tämä kuulostaa kyllä hieman liian…ilmavalta…ja kieltämättä tuntuisi hieman hassulta seista kirkossa ilman alushousuja hehe.

Onko kellään vastaavanlaisia siluetti-haasteita? 

Sitä toista etsimässä

Me Naiset/ Karoliina Paatos

Me Naiset/ Karoliina Paatos

Helmikuussa lähdimme kaasoni K;n kanssa ensimmäisille hääpukusovituskierroksille. Yhdelle perjantaiselle iltapäivälle olimme varanneet sovitusajan Töölössa sijaitsevaan Stilissimaan. Olimme kuitenkin ajoissa liikenteessä joten päätimme poiketa sisään myös Niinattareen, joka sijaitsee ihan vieri vieressä Stilissiman kanssa. Koska emme olleet varanneet aikaa Niinattareen saimme vain ihastella pukuja ja varasinkin silloin sovitusajan sitä seuraavalle viikolle. Samaan aikaan liikkeessä hääräsi Me Naisten toimittaja Marjo Laukia sekä valokuvaaja Karoliina Paatos. He valmistelivat keväiseen Me Naisiin hääaiheista juttua. Juteltiin siinä hetki niitä näitä häistä Marjon kanssa ja Karoliina napsi kuvia K;sta ja minusta häätyllimeren seassa. Meillä oli hirvittävän hauskaa!

Olin jo altuaasti unohtanut koko jutun kun puhelimeni pari kuukautta myöhemmin pirahti ja langan toisessa päässä oli Marjo. Hän teki puhelimitse vähän pidemmät haastikset meidän neljän tämän vuoden morsiammen kanssa. Lopputuloksen löytää pari viikkoa sitten julkaistusta Me Naisista, sekä nyt myös netistä Me Naisten kotisivuilta.