DIY: Kenkäkoristeet hääkenkiin

IMG_2166

Hankin hääkengät jo huhtikuun lopussa. Ne ovat ihan tavalliset valkoiset korkokengät jossa on aika maltillinen korko. Tuumin jo silloin että kengät ovat vähän tylsät ja minun makuun liian yksinkertaiset ja siitä lähtien olen silloin tällöin miettinyt tekeväni kenkiin jonkinnäköiset koristeet. Nyt sunnuntaina sain vihdoin aikaiseksi kerätä liimat ja langat kasaan ja alle tunnissa väsäsin aika söötit rusettiklipsit kenkiini. Inspiraatioksi (ja vähän avuksi) käytin tätä Green Wedding Shoes;in ohjetta.

Tein koristeet Eurokankaasta ostetusta silkkinauhasta (metritavaraa), sekä Glitteristä ostetuista klipsikorviksista. Lisäksi hommaan tarvitiin sakset, mittanauha, lankaa, neula ja liimaa. Hintaa koristeille tuli noin 14 € (korvikset 12 €+ jokunen euro nauhasta).

DIY: Kenkäkoristeet TEE NÄIN

IMG_2128

1. Aloita leikkaamalla silkkinauhasta kaksi noin 20 cm pitkää pätkää, sekä 2 noin 15 cm pitkää pätkää. Yhteen rusettiin tulee siis yksi 20 cm pitkä pätkä, sekä yksi 15 cm pitkä pätkä. Näitä rusettin kerroksia voi tottakai tehdä halutessaan myös enemmän.

IMG_2115

2. Sen jälkeen liimaa nauhapätkien päädyt yhteen,  niistä pitäisi tulla neljä pyöreää rinkulaa. Kas näin.

IMG_2131

3. Jotta rinkuloista tulisi enemmän rusetin muotoiset niin ompelin niiden keskikohdan kiinni. Lopputuloksen pitäisi olla jonkinnäköinen kahdeksikko.

IMG_2147

 

4. Aseta sitten kaksi kahdeksikkoa päällekäin ja ompele ne kiinni toisiinsa. Itse ompelin ihan yksinkertaisella ylös-alas tyyppisellä menetelmällä ja aika löysällä langalla. Rusettiin tuli nimittäin kivasti oikeaa muotoa kun lankaa sitten varovasti kiristi.

IMG_2137

5. Viimeistele rusetti koristeella, eli klipsikorviksella. Laita korvakorun sisäpinnalle runsaasti liimaa ja paina rusetti siihen. Anna kuivua kunnolla.

IMG_2154

IMG_2158

IMG_2159

 

Minun mielestä näistä tuli oikein söpöt, kai näissä nyt naikkariin kehtaa mennä?!

Meidän tarina valokuvina

Me ollaan jo jonkin aikaa mietitty, että haluaisimme jollain hauskalla tavalla häissä kertoa meidän yhteisestä ajasta parina. Hääpäivänä meillä tosiaan tulee täyteen neljä vuotta ekoista treffeistä, ja kyllä jo näinkin lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtumaan yhtä sun toista. Olisi kiva jakaa meidän huippuhetket häihin kutsutuiden vieraiden kanssa. Vaikka moni tuntee meidän storyn ja on kuullut siitä jo kaiken niin joukossa on myös semmoisia ystäviä kummankin puolelta jotka eivät tunne meitä parina kovin hyvin.

Itse kuvien valkkaaminen ei varmaan ole niin vaikeaa, meistä löytyy yhteensä ehkä kolme onnistunutta otosta näiltä vuosilta hahaa. Sitten pitäisi vaan miettiä minkälaisessa muodossa ne voisi esitellä vieraille. Yksi helppo vaihtoehto olisi laittaa kuvat kehyksiin ja ripotella niitä pöytiin tai vieraskirjan viereen. Tai sitten voisi tehdä…

Valokuva-albumin…

No aika perus.

Plussana, että pienellä vaivalla saa näpsäkästi omannäköisen kuvakirjan, ja me saisimme samalla itsellemme kivan muiston. Ehkä kirjaa voisi jatkaa sitten vielä häiden jälkeen?  Miinuksena ehkä se ettei vieraat välttämättä huomaa/ löydä kirjaa jos siitä ei erikseen mainitse. Jos jotain kuvia tuodaan häihin niin nehän on tarkoitus olla esillä, eikä piilossa sivupöydällä. Haluaisin nimittäin että kuvat olisi jotenkin osa muuta juhlasomistusta, josta päästäänkin jouhevasti seuraavaan vaihtoehtoon nimittäin…

Valokuvaseinän…

Hauska! Ja helppo integroida muuhun somistukseen. Tästäkin jäisi meille muisto, kuvat voisi sitten liittää mahdolliseen hää-albumiin myöhemmin. Toki tästä syntyisi n.s. yksi ylimääräinen työvaihe; kuvien suoraan albumiin siirtämisen sijasta ne laitettaisiin ensiksi esille. Hmmm….

Valokuvaseinän voisi tehdä pienemmässä muodossa vaikka vanhoihin kehyksiin, tai sitten kokonaiselle seinälle. Löytyisiköhän netistä muuten jotain ilmaista kuvankäsittelyohjelmaa jossa valokuvista voisi tehdä enemmän tuommoisia Instagram tai Polaroid-muotoisia? Polaroidmuotoiseen kuvaan voisi sitten kirjoittaa jotain kivaa joka kertoisi kuvasta ja tilanteesta jolloin kuva on otettu.

Aikajanan….

Valokuvat voisi olla ohjelmalehdessa osana rakkaustarinan aikajanaa –  jokaisen ”tärkeän” päivämäärän viereen voisi liittää kuvan. Se tosin vaatii että juuri näistä hetkistä tai about sen aikaisia valokuvia löytyy. Mutta olisiko kuitekin kivempi että kuvia olisi reilusti? Entä tulisiko kuvista liian pienet A5 kokoisessa ohjelmalehdessä?

Onko teillä ollut kuvia hääparista jollakin tavalla esillä häissä? Minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?

Laiva on lastattu

….ja saapunutkin jo aikoja sitten maihin tuoden mukanaan meidän hääviinit ja muut alkoholipitoiset juomat!

Kirjoitin kesäkuun alussa neljistä häistä ja yksistä hautajaisista, joka kummallisella tavalla liittyvät meidän häiden juomapuoleen. Kaikessa lyhkäisyydessä kävi siis niin että meidän perhe sai helmikuun lopussa ikäviä uutisia- isäni veli kuoli yllättäen aggressiiviseen suolistosyöpään. Hän on jo monen kymmen vuoden ajan asunut yksin ulkomailla, nyt viimeiseksi Englannissa. Tämän ikävän tapauksen seurauksena vanhempani matkustivat kevään aikana pariin otteeseen Lontooseen m.m. tyhjentämään hänen asuntoaan sekä hoitamaan asioita viranomaisten kanssa. Kevään lopussa he päättivät lähteä autolla Englantiin noutamaan setäni viimeisiä tavaroita ja halusivat silloin yhdistää matkaan myös jotain mukavaa. Heillä on nimittäin Ranskassa asuva ystäväpariskunta, jotka enemmän tai vähemmän harrastavat viinejä ja hyvää ruokaa, ja tämän parin luotsaamana he vierailivat parilla keski-Ranskassa Sancerre ja Pouilly-Fumé alueella sijaitsevilla viinitiloilla. Olimme antaneet vanhemmilleni vapaat kädet valita heidän mielestään hyviä viinejä, ja he tekivätkin suorittamiemme makutestejen mukaan oikein hyviä valintoja. Näin ollen hääviinimme – valkoinen, punainen sekä rosé- tulevat Ranskasta ja niihin liittyy tämmöinen eriskummallinen tarina. Kyseessä ei siis ole mitään superkalliita huippuviinejä, mutta ainakin jotain mitä ei Suomen Alkosta tai laivalta ihan joka lähtöön saa.

Vanhempani matkasivat Saksan ja Ranskan kautta Englantiin ja enemmän tai vähemmän samaa matkaa takaisin- tämä Sancerreen keikka pienenä poikkeusreittinä- ja niin he tulivat myös lautalla Travemünden kautta Helsinkiin. Travemünden satamassa sijaisevasta Sari Berner Weincontor;iin he olivat ennakkoon menomatkalla tehneet tilauksen meidän tekemän listan ja menekkilaskun mukaan. Kuohuvat, oluet, siiderit sekä väkevät viinat drinkkeihin tulevat siis tätä kautta. Hintataso Saksan satamassa on jopa Viroa halvempi ja ymmärtääkseni palvelu oli ollut erinoimaista; nopeaa, vaivatonta ja kantoapua tarjoavaa. Sulhon ja minun osalta homma oli siis melkein liian helppo; laskimme aboutirallaa juomamenekin ja teimme sen ja Sari Bernerin hinnaston avulla vanhemmille tilauslistan.

Osa tilauksesta turvallisesti maissa.

Lastin purku

Juomamenekin laskimme näin:

2 alkumaljaa

1 valkoinen

2 punaista

1 avec kahvin kanssa ( konjakki tai Baileys)

3 olutta/ siideriä/ lonkeroa/ viinilasillista/ skumppaa/ drinkkiä baarissa

YHTEENSÄ 9 tarjoilua. Lisäksi tottakai vettä ja alkoholittomia juomia tarjoilla koko illan, ne hankimme kylläkin Suomesta.

Tämä on varmaan aika sopivasti jokaiselle, laskemme sen varaan että joku juo vähemmän ja joku ehkä enemmän. Tärkeintä on ettei juoma lopu kesken.

Hääkampaus

Kirjoittelin tässä postauksessa hieman ajatuksia häihin liittyvästä ulkoisesta kaunistautumisesta ja nyt ajattelin hieman jatkaa samaa aihetta ja kirjoittaa hääkampaus-ideoista.

Tällä hetkellä hiukseni ovat ihan mukavan pituiset, pikkasen olkapäiden yli. Monien vuosien aikana vaalensin hiuksia, mutta viimeisen vuoden aikana olen onnistuneesti kasvattanut omaa hiusväriä takaisin. Se meni loppujen lopuksi aika mutkattomasti ombre-värjäystrendin siivellä, ja tässä kevään aikana kampaaja värjäsi sitten loput blondit latvani n.s. oman värisiksi, eli vaalean ruskeaksi. Sen lisäksi että olen siis ottanut taukoa hiusten jatkuvasta värjäämisestä olen myös keväästä lähtien vähentänyt hiustenkuivaajan, suoristusraudan ja muotoilutuotteiden käyttöä sekä panostanut kosteuttaviin ja hoitaviin hiustuotteisiin. Kesä tottakai jätti omat jälkensä, mutta loman jälkeen aurinkon tekemä vaaleampi lopputulos on ainakin luonnollisen ja terveen näköinen. Nyt hiukseni voivat paaaljon paremmin (vaikkakin niitä edelleen irtoilee vähintään sata hiusta päivässä) ja minäkin olen tottunut tähän luonnolliseen omaan hiusväriin. Moni uudempi tuttavuus onkin ihmetellyt hiusväriäni, koska ilmeisesti luoneeltani olen enemmän blondi kun brunetti…Mitä ilmeisemmin meidän häissä nähdään kuitenkin enemmän tummahiuksinen morsian kun vaalea semmoinen. Tämä väri tuntuu omalta ja se sopii ihonväriini sekä silmiini.

Olen melkoisen varma siitä, että haluan häihin semmoisen kampauksen jossa hiukset ovat kokonaan kiinni. Melkein kamalinta mitä tiedän on nimittäin hiukset, jotka liimaantuvat hikiseen niskaan/ roikkuvat silmillä – minulla on harvoin hiukset auki ja silloinkin hiuskriisiä varten aina vara-ponnari lompakossa. Häihin olen ajatellut jonkinnäköistä niskanutturaa. Haluan sivujakauksen mutta jotenkin meidän on varmistettava ettei kampaus lähde purkaantumaan niin että loppuillasta saan sutia hiussortuvia naamalta. Tukassa saisi mielellään olla pikkasen volyymia päälaella, ja olla sopiva välimuoto sliipatun simppelin ja hieman rennomman boheemin nutturan välillä. Kamppailu hunnun, hiuskorun ja kukan välillä jatkuu (hiuskoru johtaa)…

Minkälaisia ”vaatimuksia” teillä on juhlakampakselle?

50 päivää häihin

Viiskyt päivää häihin on….

Iih, tosiaan tänään on tasan viisikymmentä päivää meidän häihin, se on oikeastaan ihan hirmuisen vähän! Olen iloinen siitä että ollaan nyt loman aikan otettu vähän breikkiä itse hääjärkkäämisestä ja sen sijaan keskitytty viettämään aikaa yhdessä jutellen häistä ja tulevaisuudesta näin avioparikannalta. Yhden virheen jonka alussa teimme (lue; tein) oli että itse käytännön järkkääminen aloitettiin aika urakalla heti kosinnan jälkeen, ehkä oikeastaan käyty niitä syvällisiä keskusteluita häistä, juhlatoiveista ja aviotulevaisuudesta silloin. Osittain se johtui varmaan minun järkkäämisinnosta joka ehkä ahdisti sulhasta, jolloin lopputulos oli ettei puhuttu mitään ja minä vaan tein omia juttujani, eli sitä käytännön soittorumbaa. Ollaan siis kiritty kiinni tätä tärkeää ennakkofiilistelyä tässä loman aikana, ja hyvä niin, koska ihan kohtahan ne häät tosiaan on.

Toinen juttu josta voisin vanhingosta viisastuneena vinkata tulevia hääpareja; hankkikaan häämaksuliikenteelle oma tili! Mietin tätä viimeksi tänään kun maksoin tilavuokramme toisen osan, ja samalla kirjasin summan menotaulukkooni. Budjetin lisäksi pidän siis kirja itse menoista, eli aina kun syntyy jokin kustannus koskien häitä kirjaan tämän summan toiseen exceliin. Kirjoitan mitä summan koskee, summan euromäärän sekä kuka (kenen tililtä/ kortilta) summa on mennyt. Sekavaksi homman on tehnyt se että osan kuluista olemme maksaneet yhteiseltä kotitililtä ja taas osan olemme maksaneet omilta tileiltämme tarkoituksena että nämä selvitetään ”sitten joskus”. Yhteisen häätilin sijaan vanhempamme ovat myös siirtäneet pieniä eriä molempien omille tileille, joka taas ainakin minun pääsäni sekoittaa hommaa entisestään. Paljon selkeämpää olisi ollut yksi häämaksutili, jolloin kaikki rahaliikenne olisi ohjattu sen kautta. Epäilen nimittäin että tästä jälkipyykistä tulee semmoisa kuittihässäkkää että!

Mitäs muuta häärintamalla?

Melkein kaikki vieraat ovat nyt vastanneet hääkutsuun, taitaa olla alle 10 henk. keneltä emme ole vielä kuuleet mitään. Kaikki ovat tähän mennessä vastanneet tulevansa häihin mikä on ihan tosi kiva! Kunhan ilmoittautumisaika umpeutuu niin istumajärjestys pitää saada kasaan, samoin paikkakortit ja vieraslahjat.

Mökiltä käsin olen hoitanut joitakin simppeleitä juttuja sähköpostitse ja puhelimitse, kuten kosmetologin varauksen sekä hääpuvun korjausompeluajan varauksen (toivottavasti saadaan tällä kertaa homma hoidettua!) Ollaan myös sovittu ensimmäinen virallinen treffailu kaason ja BM;n kanssa. Yritin myös jo nyt saada aikaseksi tapaamisen papin kanssa, mutta hänen aikatauluun ei sopinut tavata kun vasta syyskuun alussa.

Nyt arjen taas alkaessa on kyllä joitakin juttuja joihin meidän on käytävä käsiksi heti. Meidän pitäisi sopia treffit valokuvaajan kanssa, hääbändin kanssa, hääkakkutoimittajan kanssa, varmaan tavata floristi uudestaan, varata kampaaja-aika sekä koekampaus+ meikkiaika, juhlapaikalla pitää käydä toistamiseen (ehkä kaason ja BMn kanssa?), kirkkoharjoitukset pitäisi varata ajoissa, avioehto pitäisi laatia…. Puhumattakaan kaikesta pienestä pipertämisestä jolle pitäisi allekoida aikaa ASAP. Jos olemme tilaamassa jotain netistä niin sekin pitäisi alkaa olemaan tiedossa viimeistään nyt.  Niin ja ne joitain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua!

Sulhasen tehtävälistalla on edelleen auton ja kyydityksen hankkiminen. Häneltä puuttuu myös vielä uusi paita, solmio ja kengät. Toivon myös että hän voisi kohtapuolin aloittaa hääjuhlien painotuotteiden suunnittelun jotta saadaan ne ajoissa painoon (jos käytetään painotaloa). Niin moni asia on tunnetusti riippuvainen toisistaan, kuten esimerkiksi kirkko-ohjelma. Sitä ei ehkä kannata tehdä ennenkun olemme tavanneet papin?

Mielialani tätä kaikkea kohtaan on ehkä vähän ailahteleva, luon itselleni stressiä turhasta. Se lamauttaa, ja loppujen lopuksi mietin vaan mitä kaikkea pitäisi tehdä sen sijaan että tekisin jotain. Suurimaksi osaksi olen rauhallinen ja uskon että kyllä näistä vielä hienot häät tulevat, mutta seuraavaksi iskeekin jo paniikki. Eikö voisi tehdä jo nyt alta pois jotain, ettei olisi niin paljon sitten juuri ennen häitä? Heikkoina hetkinä kyseenalaistan taas koko hääjuhlan järjestämistä. Entäs jos oltaisiin vaan menty kahdestaan maistraattiin? Se olisi poistanut niin paljon vaatimuksia, odotuksia ja ennen kaikkea säästänyt hirmuisen määrän hermoja, aikaa ja rahaa. Entä jos näistä suunnitelluista häistä ei sitten tulekaan niin täydelliset kun odotan niiden olevan? (kun kirjoitin tuon lauseen tähän huomaan kuinka naurettavalta se kuulostaa 🙂 ) Olen nimittäin aika varma siitä, että jos emme olisi järjestänyt hääjuhlia niin sekin olisi harmittanut minua suunnattomasti. Onhan häät semmoinen tilaisuus jonka haluaa jakaa toisten kanssa- muistoja luodaan yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Avioliitto- nykyihmisen radikaali teko?

Loma ja helteet sen kun jatkuvat! Viikonlopun aikana vaihdettiin lomanviettopaikkaa kodin ja pesukoneen kautta, ja nyt jatketaan siis relaamista vielä noin viikon verran ennenkuin työt ja arki pyörähtää taas käyntiin. Ilmeisesti myös jotain on tekeillään koskien minun polttareita. Sulhon puhelin nimittäin soi ja piippaa siihen malliin että kohta voisi jotain tapahtua, jännittävää!!

Tässä loman aikana sain käsiini Trendin heinäkuisen numeron ja siellä kiinnostukseni herätti Hynttyyt yhteen- artikkeli, jossa mietittiin miksi naimisiinmeno nolottaa. Artikkeli kolahti myös minuun, koska kyllähän tässä kihlauksen aikana ja häitä suunnittellessa on tullut kohdattua kaikenlaisia ennakkoluuloja ja asenteita avioliittoa kohtaan.

Vaikka en välttämättä ole vuosia salaa suunnitellut unelmahäitäni, niin olen kuitenkin aina uskonut että oikean ajan tullessa se oikea polvistuu eteeni ja kosii, että menemme sen jälkeen naimisiin ja perustamme pikkuhiljaa perheen. Tässä vaiheessa elämääni ja tämän miehen kanssa naimisiinmeno on mielestäni luonnollinen jatkumo tasapainoiselle suhteelle. Suhteelle jonka olemme itse vapaasti valineet ja joka pohjantuu rakkauteen, luottamukseen ja kumppanuuteen, ja jonka eteen haluamme ja olemme valmiita tekemään työtä. Ajatus siitä että tässä ”siirapinmaisuudessa” olisi jotain noloa, kliseemaista tai epätavallista ei koskaan käynnyt mielessäni.

Ilmeisesti olin väärässä?

Kuten moni morsian tietää heti kihlauksen jälkeen vasemmalta ja oikealta pukkaa ihmisiä jolla on kasapäin vinkkejä, ideoita ja ajatuksia häistä, avioliitosta, perheenperustamisesta…milloin mistäkin ”ajankohtaisesta” aiheesta. Näiden seassa on myös ajoittain niitä avioliittoskeptikoita, joiden mielestä häät, niihin panostettu rahamäärä sekä avioliitto noin yleisesti on pelkkää turhuutta. Tyyliin ”tuo on tuommoista nuoruuden hömppää, mitä järkeä avioliitossa on, sehän kuitenkin päättyy, kauheesti rahaa menee varmaan vaan hukkaan- mut hey hyvä että uskotte rakkauteen!”. Kaikkein paras tähän asti kuulemani kommentti oli henkilöltä joka ihmetteli pappi-valintaamme ”koska hänhän on tunnetusti naispappeutta vastaan, tiedäthän sen?” No, ensinäkin häämme ei ole feministinen kannanotto ja toiseksi tämä pappi nyt sattuu olemaan sekä kaste- että rippipappini ja työssään sangen arvostettu, joten valinta oli itsestään selvä. Mutta mistä tämmöinen oikeus kommentoida meidän avioliittopäätöstä, pappia tai juhlallisuuksia tulee?! Miksi ei tuommoiset tylsät, ja loukkaavat lausunnot voi jättää vaan sikseen?

Tiedän että avoliittojen määrä on kasvamassa ja ehkä avoliitossa elävien oikeuksia ja velvollisuuksia voisikin miettiä uudestaan noin juridiselta kannalta. Toisaalta en voi olla ihmettelemättä miksi avoliitto olisi parempi tai trendikkäämpi vaihtoehto kun avioliitto? Tottakai tämän on varsin yksityinen ja jokaisen parin oma päätös, mutta jos on jo asunto, lapset ja auto (tai vaikka ei olisi) ja suhteeseen on sijoitettu ja siihen haluaa panostaa, niin millä tavalla (paitsi positiivisesti) avioliitto muuttaisi kaiken niin perinpohjin? Vai lisääntyvätkö avoliittojen määrä koska ihminen on sitoutumiskammoinen? Miksi pelkäämme sitoutumista? Ja mitä noloa on siinä että haluaa sitoutua?

Minua ei nolota se että sulhanen polvistu kosiessaan tai se että hän oli pyytänyt kättä isältäni. Ei minua myöskään nolota sanoa että isäni tulee saattamaan minut alttarille. Minua ei nolota mennä naimisiin enkä koe siinä olevan mitään ”tylsän tavallista” mutta en myöskään näe että minun päätös astua aviooon on jonkinlaista kapinaa yhteiskuntaa vastaan, tai ”radikaali kannanotto” kuten artikkelissa mainittiin.  Sen sijaan uskon että naimisiinmenon todellakin voi olla paitsi suurin mahdollinen rakkaudenosoitus myös järkiratkaisu; se tuo monenlaista turvaa ja tasapainoa yhteiseen elämään.

Tämä aihe on tottakai moniulotteisempi kun mitä nyt tähän avauduin, tässä siis nyt vain joitain minun mietteitä. Lukiko kukaan teistä tuota Trendin artikkelia, minkälaisia ajatuksia se herätti teissä? Onko avioliitto radikaali kannanotto? Nolottaako teitä mennä naimisiin?