Ööh, siis nyt on jo hääviikko?!
Viime viikolla riitti kyllä tekemistä, ja kieltämättä pieni bridezilla-maisuus nostatti päätään. Oli todella stressaantunut olo, lähinä työn takia- maailmanhan on oltava valmiiksi rakennettu ennen tällä viikolla alkavaa häälomaa. Ahdisti, itketti, päätä särki. Tekemättömien asioiden lista tuntui mahdottoman pitkältä. Pienet muutokset aikatauluissa vaikuttivat jättimäisiltä ongelmilta ja mietin pariin otteeseen saadaankohan me näitä häitä ylipäätänsä kasaan.
Lauantai-iltana kun painoin kotioven kiinni pitkän päivän jälkeen iski rauhallisuuden tunne. Päänsärky katosi ja tuli jotenkin levollinen olo. Se tunne vahvistui sunnuntain aikana; nämä juhlat on nyt niin valmiiksi tehdyt kun me saadaan ne tehtyä. Mitä nyt pari ohjelmalehteä vielä tekemättä ja joitain pikku-ostoksia. Kaason ja Bemun briiffaamista. Semmoista oikeasti pientä. Juuri nyt olo on aika tyyni kaiken suhteen.
Toki katastrooffin aineksiakin löytyy ja kriisit pitää ennakoida. Entä jos hääpuku ei mahdu hääpäivänä päälle? Tai meidän vihkikirkon julkisivuremppa ei koskaan, tai siis ennen häitä, valmistu? Vaihdetaanko me siinä tapauksessa vielä kerran vihkipaikkaa vain menemmekö remonttipölyssä naimisiin? Sulhanen on valitellut flunssaoireita, eikä kai me enään ehditä mitään sairastelemaan. Tänään on satanut ihan koko päivänä, minne katosivat ne upeat syyspäivät joita mekin odotamme hääpäivänä? Kenelle voisi mailata ja pyytää kaunista, poutaista säätä lauantaille?
Miten ihmeessä yhdeksän kuukautta on mennyt näin nopeasti? Justhan me mentiin kihloihin, sählättiin erilaisten suunnitelmamuutosten kanssa ja aloin kirjoittamaan tätä blogia. Ja nyt olisi siis alle 7 päivää kunnes mennään naimisiin!
thislovelyseptember.wordpress.com 