Meidän häät: Tiiliholvi juhlapaikkana

dalex-248

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meidän hääjuhlaa vietettiin Helsingin Katajanokalla, Kanavarannassa juhlatila Tiiliholvissa, joka on cateringyritys Fregatti Oy;n omistama.

Uspenskin katedraalin juuressa sijaitsevassa Tiiliholvi on aikoinaan toiminut osana huolintaliikkeiden makasiinirakennusta. Me ihastuimme heti ekalla käynnillä tilan tunnelmaan ja yli viiden metri kattokorkeus sekä mahtava punatiiliseinäinen holvirakenne teki meihin vaikutuksen. Heti esimmäisestä yhteydenotosta saimme Tiiliholvista esimerkillistä palvelua (kiitos Maaria!), ja melkein kaikkiin kysymyksiimme vastattiin yes, we can-asenteella.

dalex-372

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tiiliholven ruokapuolen hoitaa Fregatin catering, mutta tilaan saa tuoda omat juomat (asiakkaan niin halutessa Fregatti voi hoitaa myös tämän sekä kaiken muun kukista bändiin). Meidän osalta juhlajärjestelyt olivat siis aika helpot; me toimitimme koristeet ja juomat juhlapaikalle perjantai-iltapäivällä ja Fregatin tiimi kattoi ja koristeli tilan meille minun kirjallisen ohjeistuksen mukaan ja siivosi sen myös juhlien jälkeen. Helppoa!  Fregatin työtä helpottaakseen olin pakannut pöytäkoristeet, nimilaput, vieraslahjat ja ohjelmalehdet pöydittäin, joten käytännössä he ainoastaan nostivat ne esille ja katsoivat että plaseeraus on oikein.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tiiliholvi on jaettu vähän niinkuin kahteen osaan, saliin sekä parveen. Yhteensä tilassa voi kaiketi kestittää peräti 80 henkeä cocktail-tilaisuuden muodossa, mutta me halusimme istuvan ruokailun ja kaikki aikuiset alakerran floorille, jolloin aivan maksimivierasmäärä minun mielestä oli kyllä tuo meidän 48 henkeä. Silloin istuimme kolmessa pöydässä, kahdessa 20 hengen pitkässä pöydässä, sekä yhdessä 8 hengen pienemmässä pöydässä. Lapset saivat oman pöydän yläparvella, jossa löytyy myös loungemainen sohvaryhmä.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tiiliholvista löytyy vain muutama moitteen sana. Hääjuhliin heillä on tarjoilla ainoastaan kaksi menuvaihtoehtoa, ja jompikumpi niistä on valittava kokonaisuudessaan, vaihtelu- ja vekslaamisvaraa ei ole. He eivät myöskään järjestä mahdollisuutta ennakkoon testata ruokaa, joten vähän sika säkissä mentiin sen suhteen. Näin jälkikäteen voin kuitenkin ilolla kehua ruokaa; menu oli hyvä, monipuolinen sekä kauniisti esiinlaitettu. Ja, kyllä. Minä ehdin syömään omissa häissäni 😉 Menuhintaan kuuluu ruoan ja henkilökunnan lisäksi myös katteet, eli lautaset, lasit, veitset ja haarukat, sekä pöytien ei-valkoiset perusliinoitukset ja kuitukankaiset servietit. Valkoiset kankaiset pöytäliinat sekä servietit saa halutessaan joko tilata heidän kautta tai toimittaa itse. Kuten joku ehkä muistaa me hoidimme pöytäliinat ja servietit itse. Myös jälkiruoka ei kuulu perusmenuun hintaan, ja tilan vuokraaja saa halutessaan toimittaa tämän itse. Myös tässä päätimme ottaa ”hääkakun” muualta.

dalex-456

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Ilta-aikaan Kanavaranta on melko rauhallista aluetta,ja vaikka Tiiliholvista avautuu isot ikkunat Kanavarantaan päin en tuntenut että joku olisi tuijotellut sisään ikkunoista. Tanssin alkaessa tilassa tuli aika kuuma ja silloin oli ihan huippua että ovet sai pidettyä auki ja ulkona sai haukata raikasta ilmaa. Siellä sai sitten ihailla Katajanokan vierassataman hienoja veneitä ja ihailla pimenevää iltaa. Jatkoille oli myös helppo lähteä kun käytännössä oltiin aivan Helsingin keskustassa.

Voin siis lämpimästi suositella Tiiliholvia juhlapaikkana sinulle joka etsit juhlatilaa Helsingin keskustasta hieman pienemmälle porukalle. Mieleenpainuva paikka ja miljöö sekä ystävällinen ja avulias henkilökunta tekee tästä tilan, jossa on vaivatonta järjestää ikimuistoiset juhlat.

Mainokset

Meidän häät: Valokuvaus

dalex-154

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Me halusimme tavata hääpäivänä vasta kirkossa. Vihkimisen jälkeen olimme varanneet noin puolitoista tuntia valokuvausta varten, jolloin vieraille tarjoiltiin alkumalja cocktail hourin muodossa juhlapaikalla. Kesällä isäni sai kuitenkin idean järjestää vieraille vielä yllätysohjelmaa, joka paljastettaisiin heille vasta vihkimisen jälkeen; kierros Finnair Sky Wheelissä! Tämä pieni extranumero oli todella suosittu vieraiden joukossa ja olisi meistäkin ollut kiva päästä heidän kanssa pyörähtämään haha!

Valokuvaukseen olisi varmaan voinut varata jopa kaksi tuntia, aika meni tosi nopeasti ja kesti kuitenkin hetki ennen päästiin kuvausfiilikseen kiinni. Kuvauksissa olisi myös voinut olla hyvä olla joku extra käsipari mukana, nyt kaason nimittäin joutui lähtemään juhlapaikalle ja bestman vei vieraat maailmanpyörälle, joten oltiin miehen kanssa kahdestaan Elisen kanssa.

Olimme ennakkoon miettineet Elise-Anetten kanssa eri kuvauspaikkoja, ja päädyttiin kahteen paikaan; Tuomiokirkon ympäristö sekä Tähtitornin mäki. Vihkimisen jälkeen tehtiin siis pieni kunniakierros autolla Tuomiokirkon toiselle puolelle ja jätettiin auto ylätasanteen parkkipaikalle. Valitettavasti päivä tosiaan oli niin tuulinen että tuulensuojainen paikka oli lähes mahdoton löytää. Tuuli sekoitti hiukset, kaatoi skumppalasit, repi mekkoa, oli kylmä…. Nojaa, saatiin olosuhteisiin nähden pari oikein hyvää ja hauskaa kuva, mutta matka jatkui nopeasti Tähtitorninmäelle päin jossa päästiin edes vähän suojaan tuulelta.

Tähtitorninmäellä on jostain syystä aina todella kaunis valo ja niin myös meidän hääpäivänä. Luulen että parhaat kuvat tulivat täällä ja että joku täällä otetuista kuvista päätyy meidän kiitoskorttikuvaksi…. En julkaise meidän top-suosikkeja täällä blogin puolella vielä, koska kiitoskorttia tosiaan vielä mietitään, mutta tässä vähän esimakua lopputuloksesta.

dalex-158

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

dalex-161

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

dalex-179

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

dalex-181

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

…ja tässä vielä kuvatodiste siitä, miksi kaasonkäsiä saattaa tarvita kuvauksissa….

dalex-189

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meidän häät: Vihkiminen

Kukat; Inbloom Kuva: Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meidät vihittiin Helsingin Tuomiokirkon kappelissa, joka siis sijatsee torilta katsottuna Tuomiokirkon oikeanpuolisessa paviljongissa. En ollut tietoinen koko kappelin olemassaolosta ennen viime tammikuuta, jolloin kotiseurakuntaani sihteeri esitteli kappelin loistavana vihkipaikkana hieman pienemmille häille. Kappeliin mahtuu 70 henkeä, ja itse kirkkosali sijaitsee paviljongin toisessa kerroksessa, josta avautuu huikeat näköalat neljään ilmansuuntaan. Aluksi varasimme kuitenkin vihkiajan Helsingin Vanhasta kirkosta, joka by the way on mielestäni yksi Helsingin kauneimpia kirkkoja, mutta suunnitelmien muututtua tämä Tuomiokirkon kappeli sopi meidän häihin loppujen lopuksi paljon paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna en vaihtaisi kappelia mihinkään toiseen vihkikirkkoon. Tunnelma oli intiimi ja erittäin rento ja varmaan jo tässä vaiheessa häät olivat meidän näköiset. Ainoa kappelin miinus on lyhyt alttarikäytävä, sen kirmaisi ehkä kahdessakymmenessä askeleessa, eli piti kävellä toooodella hitaaaasti.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Me saavuimme kaason ja valokuvaajan kanssa jo reilut puoli tuntia ennen vihkimistä kirkkolle ja sulhanen tuli bestmanin kanssa hetkeä meidän jälkeen. Kun morsiushuoneen ikkunasta näin vilauksen tulevasta miehestä koko juhlakomeudessaan niin sydän kyllä löi vähän extraa. ❤ Miehen sisko A oli suureksi avuksi ja oli hääpäivän aamuna käynnyt kukkakaupassa noutamassa hääkimpun sekä vieheet ja tuonnut ne kirkolle. Kaaso K sai tehtäväkseen jakaa vieheet sulhaselle, bestmanille sekä vanhemmille ja vastuulleen ohjustaa heitä asettamaan ne kauniisti.

Kun suurin osa vieraista oli saapunut kirkolle tuli isäni morsiushuoneeseen. Tässäkään vaiheessa en vielä jännittänyt yhtään- kumma kyllä! Isäkin vaikutti myös yllättävän ei-hermostuneelta, olin odottanut jotain aivan muuta. Pari minuuttia ennen kello viittätoista K antoi meille GO-merkin, ja niin lähdimmekin kulkemaan portaita ylös kohti kirkkosalia. Rappusissa odotimme sitten vielä hetken alkusoiton alkamista.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Olin heti alkumetreillä hylännyt kaikki Prinsessat, Kuulat sun muut perinteiset sisääntulobiisit (vaikka kauniita ovat!) ja myös pieni kirkkosali rajoitti musiikkivalintaa. Halusin jotain rauhallista, ja mielellään jotain edes vähän duuriin menevää. Toiveeni oli iki-ihana Secret Gardenin Serenade to Spring joka saa minut melkein itkemään aina kun kuulen sen, ja toisena vaihtoehtona Brewerin Marche Heroique. Nämä osoittautuivat kuitenkin kappelin pienille uruille liian haasteellisiksi ja päädyimmekin sitten kanttorin suosituksesta Telemannin La Graceen. 

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Musiikin alkaessa lähdimme siis kävelemään alttaria kohti ja isäni oli saanut tiukat ohjeet pelastaa minut jos laahukseni uhkaa jäädä kiinni johonkin. Itse en uskaltanut juuri katsoa vieraita saatika alttarilla odottavaa miestä koska pelkäsin tunnereaktiotani, eli ehkä siinä vaiheessa kuitenkin vähän jännitti. Vaihto, tai luovuttaminen meni sutjakkaasti. Jälkikäteen jäi harmittamaan etten halannut isääni siinä tilanteessa vaan nyökkäsin vaan kevyesti hänelle ennenkun annoin miehen johdattaa minut alttarille.

Itse vihkikaava seurasi sitä hyvin perinteistä lyhyttä 30 minuutin kaavaa. Meidät vihki kaste- ja rippipappini, joka tuntui mukavalta jatkumolta. Pappi onnistui mielestäni tehtävässään hyvin, hän puhui avioliitosta ja yhteensopivuudesta, ja toi mielestäni taidokkaasti esille myös meihin liittyviä juttuja. Sen lisäksi hän sai seurakunnan nauramaan monta kertaa, joka rentoutti tunnelmaa entuudestaan.

Vihkiseremonia oli ruotsiksi, mutta raamatunluvun kummi-isäni luki suomeksi. Tämä oli varmaan koko hääpäivän perinteisin kohta, koska valitsimme raamatunlukukohdaksi tuon ah niin kulutetun ja niin ihanan 1 korinttilaiskirjeen 13:luvun.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tahtomisten, sormusten ja suudelman jälkeen sulhasen sisko sekä veli esitti kappaleen Ett liv för mig (Anders Edenroth). Tämän esityksen aikana meinasi ensimmäiset kyyneleet vierähtää. Ennen päätösmusiikkia lauloimme myös psalmin Gud se i nåd till dessa två, jonka sanat olimme myös liittäneet vihkiohjelmaan. Ulosmarssiksi mies valitsi Drottningholmsmusiken.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Ulos kirkosta oli tarkoitus astella saippukuplasateeseen, mutta kova tuuli vei lähes kaikki kuplat mennessään. Vinkkinä siis tuleville morsiamille,- varatkaa jotain kunnollista heitettävää. Sitä paitsi taisimme myös tulla ulos kirkosta n.s. väärin päin, minä sulhasen vasemmalla puolella eikä oikealla kuten kirkkoalttaria pitkin tultiin pois. No, nuo nyt olivat tuommoisia pieniä mokia… Huomasin asian itse vasta kuvia katselessani, ja kesti hetki ennen kun huomasin mikä niissä mättää. Kirkon ulkopuolella odotti jo toinen hääseurue joten nappasimme nopeasti ryhmäkuvan, jonka jälkeen kaaso ja bestman jäi ohjustamaan vieraita seuraavaan kohteeseen ja me lähdimme korkkaamaan skumppaa valokuvattavaksi lähiympäristöön….

Meidän häät: Hääpäivän aamu

alex-7

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Jee, perjantaina saatiin kaikki Elise-Anetten ottamat kuvat häistä ja ne on viikonlopun aikana kiertänyt koko perheen ja lähisuvun. Pääsenkin siis vihdoin kertomaan teille meidän hääpäivästä kuvien kera! Ajattelen jakaa päivän teidän kanssa aikajärjestyksessä, eli tästä hääpäivän aamusta pyörähtää käyntiin meidän häät-osio.

Hääpäivänä heräsin 7 tunnin hyvin nukuttujen unien jälkeen noin kahdeksalta meillä kotoa. Kaasoni K oli tullut meille edellisenä iltana ja hänen sekä toisen läheisen ystäväni J;n kanssa vietimme perjantaina leffa-iltaa, joka oli paras tapa rentoutua ja valmistautua suureen päivään. Sulho heitettiin perjantai-illalla taxiin ja hän yöpyi viimeisen yön ”pelkkänä” avomiehenä bestmanin luona.

alex-17

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Koko aamupäivä oli kaikin puolin yllättävän rento enkä tuntenut oikeastaan minkäänlaista jännitystä. Söimme K;n kanssa aamiaista (en itse asiassa muista mitä?) ja mietimme miten Macarenan askeleet menevät odotellessamme Olet ihanan tyttöjä Jessicaa ja Suvi-Annea. Yksi syy miksi päätin varata hääkampauksen ja meikin juuri Olet ihanaa, oli selkeän hinnoittelun lisäksi juuri tämä heidän tarjoama ”lisäpalvelu”, eli he tulevat asiakkaan luokse jos näin toivotaan.

alex-4

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meikki ja hiukset oli kummallakin valmiina jo puoli kahdentoista maissa, jolloin katsottiin toisiamme K;n kanssa ja mietittiin että mitäs me nyt tehdään? Aikaa tuntui tässä vaiheessa olevan vielä hurjasti. K;n veli ”hieroja” oli taas palkattu töihin juoksupojaksi (Tack Dudde!), ja hän hakikin meille lounasta. Elise-Anette tuli noin yhdeltä ja otimme vielä vähän valmistelukuvia. Viimeinen tunti kotona meni ihan hujauksessa, pukeutuminen meni vaivattomasti ja niin olikin jo aika hypätä Helsinki Limon auton kyytiin ja lähteä kirkolle odottelemaan…

alex-29

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Hääkirppis avattu!

IMG_2799

Avasin juuri tuonne yläpalkkiin pienen hääkirppiksen, jota saa mielellään käydä kurkkaamassa!

Myyn kaiken idealla omat pois, eli en siis millään tavalla tavoittele voittoa, vaan haluan ainoastaan tyhjentää meidän nurkat turhasta tavarasta. Toivottavasti joku löytää sieltä jotain omiin häihin sopivaa.

Jos kirpparilta löytyy jotain mieleistä niin voidaan sopia nouto meiltä kotoa etelä-Helsingistä, tai voidaan tavata Helsingin keskustassa. Postitan myös mielelläni tuotteita, siinä tapauksessa ostaja maksaa postimaksut.

Varauksia ja kysymyksiä voi jättää joko kirppissivun kommenttiboksiin tai laittaa sähköpostitse osoitteeseen thislovelyseptember@gmail.com.

Pikkuhiljaa lisäilen varmaan vielä kirppikselle vähän koristejuttuja, ja (nyyyh!!) ihanan hääpukuni Pronovias San Patrick Harryn, sekä pukuun ostetun vanteellisen alushameen.

Hyviä ostoshetkiä!

Häiden jälkeistä aitoa elämää

Terveisiä yhdeltä häämatkalta kotiintuneelta vaimolta!

Toscanan aurinkon alla vietetyt kymmenen päivää oli todella ihanaa, rentouttavaa ja tärkeää yhdessäoloa. Kävimme varmaan sata kertaa läpi hääpäivän tapahtumat ja meidän fiilikset jokaisesta hetkestä. Tämä oli ainakin minulle tärkeää, koska tuntui että itse päivä meni loppujen lopuksi niin hujauksessa, ja pelkään että jokin tärkeä sekuntti on mennyt minulta ohi. Tätä on vaikea selittää niin että se kuulostaa järkevältä, mutta haluaisin jotenkin elää meidän häät jokaisen vieraan näkökulmasta, jotta saisin kokonaiskuvan juhlapäivästä. Tärkeintä on tottakai että me tiedämme minkälainen päivä oli meille, mutta jotenkin olisi kiva kuulla mahdollisimman laajasti myös vieraiden kokemuksista. Mitkä asiat jäivät heidän mieleen, mistä ruoasta he pitivät eniten, mistä vieraat juttelivat? Ehkä vähän kontrollifriikkausta, tiedän.

Meidän häämatka ei oikeastaan ollut mikään löhö-loma, vaan ollaan tehty ja nähty todella paljon sekä liikuttu paikasta toiseen. Viimeisenä päivänä iski pastaähky ja iso kaipuu omaan kotiin ja sänkyyn. Sitä paitsi stressinpurku-flunssa viimein saavutti myös minut, ja kotilennolla olo oli jo aika kurja. Onneksi on vielä loppuviikko ja viikonloppu aikaa palautua ja sairastaa ennen töiden alkua maanantaina.

Pikkuhiljaa on siis aika palata arkeen, joka on tavallaan tuttua ja turvallista mutta samalla (ehkä?) ihan uutta ja erilaista. Vaimous tähän asti on tuntunut…ööh…ihan kivalta ja ihan luonnolliselta. Uutta yhdistelmänimeä en ole vielä ehtinyt käyttämään kovin paljon, joten siihen on vielä totuttelua. Myös sanan ”aviomies” muodostaminen suussa aiheuttaa vielä suuria vaikeuksia ja siitä seuraavia hilpeitä tilanteita. Selkeästi elämä kuitenkin jatkuu aika normaalina myös avioitumisen jälkeen. Edelleen jääkaappi ei täytä itse itseään, eikä matkapyykit maagisesti puhdistu pelkällä ajatuksen voimalla. Vaikka suurin ja tärkein häiden jälkeinen debriiffaaminen on niista jutteleminen ja fiilistely vaikka kuvien muodossa, niin on myös käytännön asioita joita pitäisi hoitaa. Viimeiset laskut ja maksut, kiitoskortit, kaason ja BMn muistaminen, ylijäänneiden juomien läpikäynti, vihki-ilmoitukset lehteen…. Vielä en ole jaksanut miettiä minne pitää ilmoittaa uudesta nimestä, tai mistä mitäkin korttia ja paperia on anottava, mutta hääpuvun sain ainakin jo tänään vietyä läheiseen Sol;iin pesetettäväksi. Huomenna ajattelin käydä läpi hääjuttuja, ja katsoa mitä mahdollisesti voisi laittaa kiertoon. Huomenna saadaan muuten myös luultavasti esimmäiset kuvat häistä, can´t wait! Nyt kuitenkin teekupin ääreen ja vällyjen väliin parantelemaan flunssaa!

Sneak peak valokuvaaja ja ystäväni Elise-Anette Kokkosen ottamista kuvista.

Sneak peek valokuvaaja ja ystäväni Elise-Anette Kokkosen ottamista kuvista.