Ruotsiin ja takaisin

Blogi on jo hetken elänyt hiljaiseloa, tiedetään. 

Olen nimittäin jonkin aikaa miettinyt mikä blogin kohtalo ja tarkoitus on nyt häiden jälkeen. Häät on suunniteltu ja toteutettu ja niistä on annettu raportti tänne blogin puolelle. Projektikoordinaattorin (=minun) silmin projekti on tavallaan päätetty. Yhdyn siispä Pauliinan fiiliksiin; Vaikka häät- omat ja muidenkin- on edelleen iso kiinnostuksen kohde on omat juhlat jo jotenkin muuttunut ihanaksi yksityisemmäksi muistoksi. Hääjärkkäämisen sijalle on tullut avioliitto-arkea; melko häävapaata ja tasapainosta elämää. Voiko semmoisesta kirjoittaa järkevää blogia?

Toisaalta en haluaisi jättää kirjoittamista, varsinkin kun tämä uusi vuosi tuo mukanaan isoja muutoksia arkeen. Muutoksia, josta varmasti voisi kirjoittaa blogin jos toisenkin… Me olemme jo jonkin aikaa tienneet tästä, ja siitä on tällä viikolla tehty julkinen.

(Tässä vaiheessa kaikki te, jotka arvaatte vauva-uutisia petytte.)

Tilanne on siis nyt se, että olen saanut töitä läntisestä naapurimaastamme ja muutan helmikuun puolessa välissä lahden toiselle puolelle Tukholmaan. Koska kyseessä on tällä hetkellä ainoastaan loppuvuoteen kestävä sijaisuus jää mies kotivahdiksi Suomeen (ja minä virkavapaalle nykyisestä työstäni Suomessa). Hieman haastetta tässä järjestelyssä tottakai on; Muutos on iso meille jotka vietämme paljon aikaa yhdessä, ja haaste on suuri minulle uuden työn myötä, uuden tilapäisen kodin löytämisessä ja arjen uudelleen rytmittämisessä. Samalla odotan mielettömällä innolla kaikkea uutta. Haluan nähdä tämän suuren mahdollisuutena.

Tarkoitukseni on siis jatkaa tämän blogin ääressä aihepiirin hieman muuttuessa. Hääjutut vähenee ja tilalle tulee tilannepäivityksiä vaimoelämästä ulkomailla; enemmän arkiaiheisia juttuja, ja ehkä syvempiä pintaraapaisuja ja ajatuksia etä-avioliitosta. Toimiikohan tämmöinen konsepti? 🙂