Viisi vinkkiä vieraspukeutumiseen

Tulevana lauantaina, eli ystävänpäivänä meillä on ilo ja kunnia todistaa kun hyvät ystävämme sanovat toisilleen tahdon Helsingissä (jonka takia en myöskään pääse osallistumaan Love me do-messuille tai blogimiittiin, bläh!) Miettiessäni mitä kaapinpohjalta kaivaisin päällepantavaksi tulikin mieleen kerätä pari vinkkiä, jotka saattavat auttaa myös muita vieraspukeutumisen kanssa pähkäilevää.

Tärkeintä vieraspukeutumisessa on tottakai seurata kutsussa annettua pukukoodia (duh!). Mielestäni on myös ihan ok kysyä suoraan hääparilta minkälaista pukeutumista he toivovat vieraaltaan, varsinkin jos kutsussa ei ole mainuttu sen enempää pukeutumisesta. Kannattaa myös huomioida onko kyseessä kesä- vai talvihäät, kirkkohäät vai siviilivihkiminen ja esimerkiksi vietetäänkö häitä ulkona vai sisällä, nurmikolla, vai kalliolla, veden ääressä vai metsässä jne. Myös kellonaika jolloin häitä juhlitaan saattaa vaikuttaa asuvalintaan.

Keräsin tähän alle mielestäni viisi hyvää yleispätevää sääntöä, joita itse pyrin noudattamaan miettiessäni pukeutumistani toisten häihin.

1. Hääjuhlissa on vain yksi valkoinen mekko

…Ja sen kantaja on ilmiselvästi morsian. Hääetikettiin 1850- luvulta alkaen on kuulunut, että ainoastaan morsian pukeutuu kokovalkoiseen pukuun. Valkoinen väri kuvastaa puhtautta ja viattomuutta ja joissakin kirkollisissa perinteissä myös iloa ja kiitosta. On kohteliasta antaa morsiamen olla värin ainoa kantaja hänen suurena päivänään. Etiketin mukaan valkopohjainen puku sen sijaan on hyväksytty, mutta itse pyrin välttämään kaiken kokovalkoisen tai siihen edes viittaavan häissä.

2. Hääjuhlaan ei pukeuduta mustaan. Eikä kirkkaanpunaiseen. Vai?

Musta on perinteisesti ollut surun väri ja kokomusta on kuulunut hautajaisjuhlien pukukoodiin. Tuntuu kuitenkin että tämä sääntö on pikkuhiljaa muuttumassa ja musta nähdään eleganttina juhlavärinä, varsinkin jos sen pukee näyttävillä asusteilla. Itse en kuitenkaan vielä tunne mustan olevan täysin vakuuttava vieraspukeutumisväri häissä, ja välttäisin kokomustaa mekkoa, jos mustaa pukeutumista ei varta vasten toivota pukukoodissa.

Kirkkaanpunaisen sanotaan vanhan uskomuksen mukaan tarkoittavan sulhasen rakastajan väriä, ja kuka nyt semmoista mainetta haluaa toisen häissä?! Jos vanhaan uskomukseen ei ole uskomista, niin välttäisin kirkkaanpunaista (tai muita superkirkkaita värejä) juuri sen huomiotaherättävyyden takia.

3.Huomio juhlan luonne

Olivat häät kuinka rennot tahansa on hääjuhla arvokas juhlatilaisuus ja vieraiden kannattaa huomioda tämä myös pukeutumisessaan. Myös paljas pinta ei kuulu häihin. Itse jättäisin kaikki roiskeläppää muistuttavat lannekankaat tai koko rintaumuksen paljastavat yläosat toisiin juhliin. Tämä kohta sulautuu hieman yhteen edellämainittujen asioiden kanssa; häissä ei ole tarkoitus esitellä itseään vaan antaa hääparin loistaa. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää,  että on pystyttävä nostamaan kynä lattialta vilauttamatta rintaliivejä tai alushousuja.

Jos kyseessä on kirkolliset häät niin kiinnitän myös huomiota tähän. Kirkossa on esimerkiksi soveliasta pitää olkapäät peitettynä vihkiseremonian aikana. Jos taas osallistut sinulle tuntemattoman uskontokunnan hääjuhlaan on sitäkin tärkeämpää tarkistaa ennakkoon mitä pukeutumis- ja käyttäytymissääntöjä sinun tulee noudattaa. (Hyvässä kutsussa tämä on tottakai ilmoitettu etukäteen!)

Seuraavat kaksi kohtaa ovat kertausta jo yllämainitusta;

4. Huomio kutsussa esitetty pukukoodi

Älä saavu täysipitkässä gaalamekossa jos tätä ei erikseen pyydetä kutsussa. Älä myöskään päästä miestäsi häävieraaksi lenkkareissa ja farkuissa, tai saketissa, jos pukukoodiksi on annettu tumma puku. Netissä löytyy paljon ohjeita vieraspukeutumiseen niin naisille kun miehillekin ja kuvallisia esimerkkejä eri pukukoodien pukeutumisesta. Käytä siis googlen kuvahakua rohkeasti avuksi!

5. Huomio vuodenaika, sääolosuhteet sekä juhlapaikka

Perusjuttuja- Häihin lähtiessä on hyvä tarkastaa mitä säätä juhlapäivälle luvataan. Pakkaa tarvittaessa sateenvarjo tai vaihtokengät mukaan. Vaihtokengät voivat myös olla päivän pelastaja varsinkin kotimatkalla jos jalkoja särkee tanssimisen jälkeen 😉

BONUS-vinkki: Yleispätevä sääntö kaikissa tilanteissa- ei sukkahousuja avokärkisten kenkien kanssa, kiitos. Tarkoitaa siis, että jos on avokärkisten kenkien keli, niin et luultavasti tarvitse sukkahousuja ollenkaan.

Mitä mieltä te olette pukeutumiskoodeista? Auttavatko ne teitä miettimään pukeutumistanne häihin, vai ärsyttävätkö pukukoodit teitä? Kuinka tärkeää teidän mielestä on seurata annettuja pukukoodeja?

Meidän häät: Love Blend-vieraslahja

Muistan miettineeni pitkään vieraslahjan tarpeellisuutta häitä suunnitellessani. En halunut vieraslahjaksi mitään halpaa muka-teemaan liittyvää roinaa, ja halusin myös jotain omaperäisempää ja helpommin toteutettavaa kun kauniisti päällystetyn tulitikkurasian ja pari ranskalaista pastillia. Ajatukseni oli että vieraat saisivat jotain edes vähän hyödyllistä, joka muistuttaisi heitä häistä vielä niitten jälkeenkin.

Ja kun kerran perhepiiristä löytyy ihka-oma kahvinpaahtaja… No siitä se idea sitten lähtikin, nimittäin idea omasta hääkahvista A&D Blendistä! Meidän vieraat saivat siis vieraslahjaksi pienen paketin vastapaahdettua kahvia  mieheni veljen omistamasta Helsingin kahvipaahtimosta. Paketti toimi samalla myös vieraiden paikkakorttina, ja samaa kahvia tarjottiin tottakai myös jälkiruoan kanssa.

Helsingin kahvipaahtimolla rakastetaan erinomaisia kahveja ja heidän tavoite on tarjota tasapainoista kahvia,  johon voi ihastua vuoden jokaisena päivänä. Myös kahvin alkuperään, eettiseen viljelyyn ja välikäsien vähentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota, ja tuntien B;n henkilökohtaisesti tiedän että kahvi on hänen intohimonsa ja suurin kiinnostuksen kohde. Helsingin kahvipaahtimon kahvi on taatusti huolella ja rakkaudella tehtyä käsityötä- stadista.

kuva: Elise-Anette Kokkonen

Olen aikas ylpeä meidän vieraslahjasta, se oli yksinkertaisesti kaunis ja siihen liittyi tarina. Mieheni suunnitteli kahvipaketin tarrat, ja hääviikolla kävimme Helsingin kahvipaahtimolla Teurastamoalueella pakkaamassa paketit. Nimikyltit tein dymo-koneella, ja liimasin manila-tagiin, jolla viimeistelin kahvipaketit. Et voilá! Ainakin Instagramin puolella näkyi tuttuja kahvipaketteja seuraavana aamuna vieraidemme aamiaspöydissä… 🙂

Meidän häät: Hääjuhla

Hui, työkiireet ovat taas vienneet mennessään ja omat ajatukset ovat pikkuhiljaa siirtyneet kauemmas ja kauemmas häistä, ja tulevaan juhlakauteen, eli jouluun! 🙂  Vielä on kuitenkin joitain asioita joista haluan kirjoittaa, joten toivottavasti jaksatte lukea ja roikkua langoilla vaikka postaustahti on hiljentynyt.

Kerroin edellisessä postauksessa Tiiliholvista juhlapaikkana ja tämä kirjoitus tulee sitten enemmän käsittelemään meidän juhlaa.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Saavuimme tosiaan valokuvauksen jälkeen Tiiliholville, jonne vieraat olivat kerääntyneet maailmanpyöräkierroksen jälkeen. Otimme heti ensi työksi perhepotretit juhlatilan ulkopuolella, jonka jälkeen siirryimme sisään vastaanottamaan onnitteluita vierailta. Onnittelukierroksen jälkeen isäni piti lyhyen tervetulopuheen, ja sen jälkeen olikin aika siirtyä pöytiin.

Kun kaikki oli löytäneet omat paikkansa pidimme miehen kanssa oman lyhyen tervetulopuheen ja tämän yhteydessä esittelimme myös kaikki vieraat. Halusimme kertoa vieraista suullisesti koska ajattelimme sen toimivan kivana ice breakerina ja samalla kaikki kuulevat kaikista samaan aikaan. Kirjoitetut vierasesittelyt ovat mielestäni tosi kivat, mutta tietojen keräämiseen menee mielettömästi aikaa ja loppujen lopuksi vieraat lukevat ainoastaan oman, avecinsa sekä ehkä lähimpää pöytänaapuria käsittelevän tekstin. Esittelimme jokaisen vieraan henkilökohtaisesti ja kerroimme jonkin heihin ja meihin liittyvän pienen tarinan. Aikaa tähän ei mennyt hurjasti, ehkä 10 min? Taas näitä ”pienten häiden” etuja 🙂

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Vierasesittelyn jälkeen kaaso ja bestman kertoivat lyhyesti illan kulusta. He myös muistuttivat vieraita meidän hää-hashtagistä, sekä vieraskirjasta ja luulen että tämä oli yksi syy miksi saimmekin kivasti kuvia Instagramin kautta ja että jokainen myös muisti kirjoittaa vieraskirjaan.  Kaaso ja BM mainitsi myös jo tässä vaiheessa juhlien loppumisajankohdan sekä antoi speksit koskien jatkoja.

Juhlien pääpaino oli ruokailussa, vapaassa seurustelussa sekä myöhemmin joraamisessa. Juhlien ainoa virallinen ohjelma oli kimpun heiton lisäksi oikeastaan vaan puheet, ja ne oli ripoteltu tasaisesti läpi koko ruokailun; isäni, kummisetäni, sulhasen puhe, sulhasen molemmat vanhemmat, ihana ystäväni J, kaaso sekä bestman.

Lisäohjelmaksi olimme viime minuuteilla kehittäneet hääbingon ja se osoittautui suureksi suosikiksi! Bingo oli tarkoituksella tehty aika vaikeaksi ja oli kiva seurata vierestä kun vieraat yrittivät saada bingorivejä täyteltyä. Vähän väliä joku vieraista kävi ”ihailemassa sormuksia”, ”ottamassa selfien” tai tiedostelemassa olisiko morsiamen jo aika ”vaihtaa kengät”. Tein bingopohjan ihan wordissa ja mies viimeisteli ne niin että saimme laput sujautettua ohjelmalehden väliin. Kynät ostin Facebookin hääkirppisryhmästä ja maalasin automaalin korjauslakkakynällä valkoiseksi (hahahha!).

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Emme oli suuria täytekakun ystäviä ja siten yksi hääjuhlien helpoimista päätöksistä oli sopia, ettei meidän häissä tarjoilla perinteistä hääkakkua. Sen sijaan maistelimme kesän ja alkusyksyn aikana läpi eri leipomoiden kuppikakkuvalikoiman ja päädyimme sitten kotikulmakahvila BRKLYN Bakeryn kuppikakkuihin. Cupcakeksit ”hääkakkuna” oli mielestäni todella hyvä ratkaisu! Kuppikakut olivat esteettisesti paras mahdollinen valinta, en nimittäin pidä siitä miten kaunis hääkerroskakku ”pilataan” leikkaamalla siitä palasia 🙂 Sitä paitsi saimme ihan jumalattoman hyvää hääjälkkäriä, jota onneksi jäi muutama  kuppis yli odottomaan pakkasessa ensimmäistä hääpäiväämme. Muistaakseni tilasimme 48 hengelle yhteensä 75 kuppikakkua kahdessa eri maussa, 5 oli gluteenitonta. NautiBride kyselikin jo hääkakkuun liittyviä kommervenkeleitä ja liittyyhän meidänkin häihin yksi semmoinen. Jossain kohtaa kävi ilmeisesti pieni kommunikaatiovirhe. Luulimme nimittäin, että olimme tilanneet meille kahdelle ns. ison kuppikakun, tai minipienen hääkakun yhteisesti leikattavaksi, joka asetettaisiin kuppikakkuständin ylimälle kerrokselle, vähän niinkuin tähän tapaan. Kuitenkin ilmeni kakunleikkuun aikaan että olimmekin saanneet 20 hengen mega kuppikakku-kakun! Se ei tottakai mahtunut kuppikakkuständiin vaan oli katettu ständin viereen pöydälle. Olin hetken vähän häkeltynyt, mutta eipä tuo ketään haitannut.

Illan bändi oli Trio Boston -mielenkiintoinen kolmen hengen kitarakokoonpano. He pitivät tanssilattian liikkeessä aina pilkkuun asti, joka annettiin 23.45. He eivät esittäneet hääparin ensimmäistä tanssia, vaan sen toteutti taas miehen heleä-ääninen sisko sekä lahjakas veli. Kappaleeksi valikoitui Silbermondin Das Beste, joka on meille hyvin henkilökohtainen muisto.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Bändin ensimmäisen tauon aikana kaaso tuli kiskomaan hihasta, antoi hääkimpun käteeni ja passitti ulos Kanavarannalle jossa sinkkunaiset jo verryttelivät kimpunheittoa varten. Arvatkaa kuka sai kimpun?

Olimme miettineet että livahdamme miehen kanssa jossain sopivassa vaiheessa ennen pilkkua juhlapaikalta. Kuten melkein aina käy meille jäimme molemmat suustamme kiinni, ja loppujen lopuksi kävelimme (!) osan vieraiden kanssa keskustaan, jossa me jäimme Kampin Glo-hotellille ja vieraat jatkoivat matkaa jatkoille Teatteriin.

Niinkuin moni häitään jo viettänyt tietää itse hääpäivä ja varsinkin juhlat menevät ihan hujauksessa. Tuntuu että olin koko juhlan ajan jossain kummallisessa unenomaisessa tilassa, jossa kuitenkin kaikki aistit kävivät ylikierroksilla 🙂 Tiedän esimerkiksi tarkasti puhuneeni vissien henkilöiden kanssa mutta en voisi näin jälkikäteen enään kertoa mistä puhuimme (ja, ei tämä ei liittynyt liialliseen alkoholinkäyttöön!) Ehkä tämä oli jotenkin minun kropan tapa purkaa stressiä, siis jotenkin täydellinen stoppi sisäistää enään yhtään lisää tietoa ja tapahtumia? Onko kellään kokemusta samanlaisesta tunnetilasta?

Meidän häät: Tiiliholvi juhlapaikkana

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meidän hääjuhlaa vietettiin Helsingin Katajanokalla, Kanavarannassa juhlatila Tiiliholvissa, joka on cateringyritys Fregatti Oy;n omistama.

Uspenskin katedraalin juuressa sijaitsevassa Tiiliholvi on aikoinaan toiminut osana huolintaliikkeiden makasiinirakennusta. Me ihastuimme heti ekalla käynnillä tilan tunnelmaan ja yli viiden metri kattokorkeus sekä mahtava punatiiliseinäinen holvirakenne teki meihin vaikutuksen. Heti esimmäisestä yhteydenotosta saimme Tiiliholvista esimerkillistä palvelua (kiitos Maaria!), ja melkein kaikkiin kysymyksiimme vastattiin yes, we can-asenteella.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tiiliholven ruokapuolen hoitaa Fregatin catering, mutta tilaan saa tuoda omat juomat (asiakkaan niin halutessa Fregatti voi hoitaa myös tämän sekä kaiken muun kukista bändiin). Meidän osalta juhlajärjestelyt olivat siis aika helpot; me toimitimme koristeet ja juomat juhlapaikalle perjantai-iltapäivällä ja Fregatin tiimi kattoi ja koristeli tilan meille minun kirjallisen ohjeistuksen mukaan ja siivosi sen myös juhlien jälkeen. Helppoa!  Fregatin työtä helpottaakseen olin pakannut pöytäkoristeet, nimilaput, vieraslahjat ja ohjelmalehdet pöydittäin, joten käytännössä he ainoastaan nostivat ne esille ja katsoivat että plaseeraus on oikein.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tiiliholvi on jaettu vähän niinkuin kahteen osaan, saliin sekä parveen. Yhteensä tilassa voi kaiketi kestittää peräti 80 henkeä cocktail-tilaisuuden muodossa, mutta me halusimme istuvan ruokailun ja kaikki aikuiset alakerran floorille, jolloin aivan maksimivierasmäärä minun mielestä oli kyllä tuo meidän 48 henkeä. Silloin istuimme kolmessa pöydässä, kahdessa 20 hengen pitkässä pöydässä, sekä yhdessä 8 hengen pienemmässä pöydässä. Lapset saivat oman pöydän yläparvella, jossa löytyy myös loungemainen sohvaryhmä.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tiiliholvista löytyy vain muutama moitteen sana. Hääjuhliin heillä on tarjoilla ainoastaan kaksi menuvaihtoehtoa, ja jompikumpi niistä on valittava kokonaisuudessaan, vaihtelu- ja vekslaamisvaraa ei ole. He eivät myöskään järjestä mahdollisuutta ennakkoon testata ruokaa, joten vähän sika säkissä mentiin sen suhteen. Näin jälkikäteen voin kuitenkin ilolla kehua ruokaa; menu oli hyvä, monipuolinen sekä kauniisti esiinlaitettu. Ja, kyllä. Minä ehdin syömään omissa häissäni 😉 Menuhintaan kuuluu ruoan ja henkilökunnan lisäksi myös katteet, eli lautaset, lasit, veitset ja haarukat, sekä pöytien ei-valkoiset perusliinoitukset ja kuitukankaiset servietit. Valkoiset kankaiset pöytäliinat sekä servietit saa halutessaan joko tilata heidän kautta tai toimittaa itse. Kuten joku ehkä muistaa me hoidimme pöytäliinat ja servietit itse. Myös jälkiruoka ei kuulu perusmenuun hintaan, ja tilan vuokraaja saa halutessaan toimittaa tämän itse. Myös tässä päätimme ottaa ”hääkakun” muualta.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Ilta-aikaan Kanavaranta on melko rauhallista aluetta,ja vaikka Tiiliholvista avautuu isot ikkunat Kanavarantaan päin en tuntenut että joku olisi tuijotellut sisään ikkunoista. Tanssin alkaessa tilassa tuli aika kuuma ja silloin oli ihan huippua että ovet sai pidettyä auki ja ulkona sai haukata raikasta ilmaa. Siellä sai sitten ihailla Katajanokan vierassataman hienoja veneitä ja ihailla pimenevää iltaa. Jatkoille oli myös helppo lähteä kun käytännössä oltiin aivan Helsingin keskustassa.

Voin siis lämpimästi suositella Tiiliholvia juhlapaikkana sinulle joka etsit juhlatilaa Helsingin keskustasta hieman pienemmälle porukalle. Mieleenpainuva paikka ja miljöö sekä ystävällinen ja avulias henkilökunta tekee tästä tilan, jossa on vaivatonta järjestää ikimuistoiset juhlat.

Meidän häät: Hääpäivän aamu

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Jee, perjantaina saatiin kaikki Elise-Anetten ottamat kuvat häistä ja ne on viikonlopun aikana kiertänyt koko perheen ja lähisuvun. Pääsenkin siis vihdoin kertomaan teille meidän hääpäivästä kuvien kera! Ajattelen jakaa päivän teidän kanssa aikajärjestyksessä, eli tästä hääpäivän aamusta pyörähtää käyntiin meidän häät-osio.

Hääpäivänä heräsin 7 tunnin hyvin nukuttujen unien jälkeen noin kahdeksalta meillä kotoa. Kaasoni K oli tullut meille edellisenä iltana ja hänen sekä toisen läheisen ystäväni J;n kanssa vietimme perjantaina leffa-iltaa, joka oli paras tapa rentoutua ja valmistautua suureen päivään. Sulho heitettiin perjantai-illalla taxiin ja hän yöpyi viimeisen yön ”pelkkänä” avomiehenä bestmanin luona.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Koko aamupäivä oli kaikin puolin yllättävän rento enkä tuntenut oikeastaan minkäänlaista jännitystä. Söimme K;n kanssa aamiaista (en itse asiassa muista mitä?) ja mietimme miten Macarenan askeleet menevät odotellessamme Olet ihanan tyttöjä Jessicaa ja Suvi-Annea. Yksi syy miksi päätin varata hääkampauksen ja meikin juuri Olet ihanaa, oli selkeän hinnoittelun lisäksi juuri tämä heidän tarjoama ”lisäpalvelu”, eli he tulevat asiakkaan luokse jos näin toivotaan.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meikki ja hiukset oli kummallakin valmiina jo puoli kahdentoista maissa, jolloin katsottiin toisiamme K;n kanssa ja mietittiin että mitäs me nyt tehdään? Aikaa tuntui tässä vaiheessa olevan vielä hurjasti. K;n veli ”hieroja” oli taas palkattu töihin juoksupojaksi (Tack Dudde!), ja hän hakikin meille lounasta. Elise-Anette tuli noin yhdeltä ja otimme vielä vähän valmistelukuvia. Viimeinen tunti kotona meni ihan hujauksessa, pukeutuminen meni vaivattomasti ja niin olikin jo aika hypätä Helsinki Limon auton kyytiin ja lähteä kirkolle odottelemaan…

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Häiden jälkeistä aitoa elämää

Terveisiä yhdeltä häämatkalta kotiintuneelta vaimolta!

Toscanan aurinkon alla vietetyt kymmenen päivää oli todella ihanaa, rentouttavaa ja tärkeää yhdessäoloa. Kävimme varmaan sata kertaa läpi hääpäivän tapahtumat ja meidän fiilikset jokaisesta hetkestä. Tämä oli ainakin minulle tärkeää, koska tuntui että itse päivä meni loppujen lopuksi niin hujauksessa, ja pelkään että jokin tärkeä sekuntti on mennyt minulta ohi. Tätä on vaikea selittää niin että se kuulostaa järkevältä, mutta haluaisin jotenkin elää meidän häät jokaisen vieraan näkökulmasta, jotta saisin kokonaiskuvan juhlapäivästä. Tärkeintä on tottakai että me tiedämme minkälainen päivä oli meille, mutta jotenkin olisi kiva kuulla mahdollisimman laajasti myös vieraiden kokemuksista. Mitkä asiat jäivät heidän mieleen, mistä ruoasta he pitivät eniten, mistä vieraat juttelivat? Ehkä vähän kontrollifriikkausta, tiedän.

Meidän häämatka ei oikeastaan ollut mikään löhö-loma, vaan ollaan tehty ja nähty todella paljon sekä liikuttu paikasta toiseen. Viimeisenä päivänä iski pastaähky ja iso kaipuu omaan kotiin ja sänkyyn. Sitä paitsi stressinpurku-flunssa viimein saavutti myös minut, ja kotilennolla olo oli jo aika kurja. Onneksi on vielä loppuviikko ja viikonloppu aikaa palautua ja sairastaa ennen töiden alkua maanantaina.

Pikkuhiljaa on siis aika palata arkeen, joka on tavallaan tuttua ja turvallista mutta samalla (ehkä?) ihan uutta ja erilaista. Vaimous tähän asti on tuntunut…ööh…ihan kivalta ja ihan luonnolliselta. Uutta yhdistelmänimeä en ole vielä ehtinyt käyttämään kovin paljon, joten siihen on vielä totuttelua. Myös sanan ”aviomies” muodostaminen suussa aiheuttaa vielä suuria vaikeuksia ja siitä seuraavia hilpeitä tilanteita. Selkeästi elämä kuitenkin jatkuu aika normaalina myös avioitumisen jälkeen. Edelleen jääkaappi ei täytä itse itseään, eikä matkapyykit maagisesti puhdistu pelkällä ajatuksen voimalla. Vaikka suurin ja tärkein häiden jälkeinen debriiffaaminen on niista jutteleminen ja fiilistely vaikka kuvien muodossa, niin on myös käytännön asioita joita pitäisi hoitaa. Viimeiset laskut ja maksut, kiitoskortit, kaason ja BMn muistaminen, ylijäänneiden juomien läpikäynti, vihki-ilmoitukset lehteen…. Vielä en ole jaksanut miettiä minne pitää ilmoittaa uudesta nimestä, tai mistä mitäkin korttia ja paperia on anottava, mutta hääpuvun sain ainakin jo tänään vietyä läheiseen Sol;iin pesetettäväksi. Huomenna ajattelin käydä läpi hääjuttuja, ja katsoa mitä mahdollisesti voisi laittaa kiertoon. Huomenna saadaan muuten myös luultavasti esimmäiset kuvat häistä, can´t wait! Nyt kuitenkin teekupin ääreen ja vällyjen väliin parantelemaan flunssaa!

Sneak peek valokuvaaja ja ystäväni Elise-Anette Kokkosen ottamista kuvista.

Hempeämpi kimppu

http://www.elizabethannedesigns.com/blog/2012/07/06/peach-orange-wedding-flowers/

Kotirintamalla ollaan nyt palauduttu henkisesti sekä fyysisesti polttareista, ja ollaankin oltu varsinaisen tehokkaita hääjärkkääjia tällä viikolla; ollaan päätetty sisääntulo ja -ulosmarssi vihkimistä varten ja ilmoitettu kantorille tämä, ja samalla selvitetty muita vihkimiseen liittyviä musiikkiasioita (sotkuja), papin kanssa on sovittu tapaaminen kuten myös valokuvaajan kanssa, sulhaselle ja bestmanille on löydetty solmiot, meillä on ehkä kuljetus kirkolle ja sieltä valokuvaukseen ja tänään kiikutan taas morsiuspuvun ompelijalle. Kävin myös kampaajalla, ja koekampaus – ja meikkiaika on nyt varattu.

Eilen tilasin myös kaikki häihin sisätiloihin tulevat kukat. Kukat meidän häihin toimittaa Uudenmaankadulla oleva kukkakauppa InBloom. Keräsin alkukesästä eri kukkakauppojen tarjouksia, ja InBloom vakuutti ammattitaidollaan, järjestelmällisyydellään sekä kauniilla liiketilallaan. Ne InBloomin tekemät morsiussidonnat ja muut hää- ja juhlatilakoristelut jotka olen nähnyt ovat olleet ihan todella hienot, ja heillä oli nettipalstoilla ja blogeissa hyvät suositukset. Löydettiin myös nopeasti liikken omistajan Tiinan kanssa yhteinen sävel, ja minusta tuntuu että hän ymmärsi visioni, vaikka en itse tiedä kukista ja eri lajikkeista juuri mitään.  Hintavertailussa liikuttiin kaikissa käymissäni liikkeissä about samoissa hinnoissa, joten hinta ei tässä tapauksessa ollut se ratkaiseva tekijä. Ensimmäisen suunnittelupalaverin jälkeen sovimme kotona sulhasen kanssa kukkabudjetin, ja tämän annetun raamin sisällä tulemme pysymään.

Alunperin olin ehkä vähän värikkäämillä linjoilla kun mihin nyt loppujen lopuksi päädyttiin. Olin ajatellut kimpusta sekoituksen vaaleansävyisiä kukkia ja siihen mausteväreiksi syksyistä oranssia ja räväkkää pinkkiä. Kuulostaa kirjoitettuna hassulta, mutta näyttää mielestäni tosi hyvältä yhdessä hehe. Nyt kuitenkin päädyttiin siihen että morsiuskimpusta sekä vieheistä tulee vaaleammat ja hempeämmät ja tuomme sitten enemmän väriä ja syksyn fiilistä pöytäkukkiin. Pöytäkukat tehdään läpinäkyviin lasimaljakoihin ja ne tulevat olemaan aika yksinkertaiset. Ajattelen jotenkin että less is more tässä tapauksessa, koska pöytiin tulee niin paljon muuta kun pelkät kukat.

Noin ylipäätänsä olen sitä mieltä että kukat Suomessa ovat aika kovissa hinnoissa, puhumattakaan niistä kukista ja asetelmista jonka floristi tekee. Harkitsinkin jonkun aikaa vakavissani tekeväni vähintään pöytäasetelmat itse. Rahallisesti olisimme ehkä säästäneet häiden kokonaisbudjettiin nähden marginaalisen pienen summan, tosin aikaa ja vaivaa olisi mennyt senkin enemmän, ja jotenkin haluan eliminoida kaikki ylimääräisen stressin aiheuttajat juuri ennen häitä. Vaikka on tylsää maksaa asioista jotka voisi hoitaa itse yhtä hyvin, niin tässä tapauksessa aika on rahaa. Nyt kukat toimitaan juhlapaikalle juhlapäivänä ja ne ovat varmasti hyvin ja laadukkaasti tehdyt. Kukkien tilaus ja toimitus liikkeestä suoraan juhlatilaan oli kaikken sutjakkain vaihtoehto jo senkin takia että emme itse koristele juhlatilaa. Vielä pitää sopia kuka noutaa morsiuskimpun ja vieheet ennen vihkimistä…

Laiva on lastattu

….ja saapunutkin jo aikoja sitten maihin tuoden mukanaan meidän hääviinit ja muut alkoholipitoiset juomat!

Kirjoitin kesäkuun alussa neljistä häistä ja yksistä hautajaisista, joka kummallisella tavalla liittyvät meidän häiden juomapuoleen. Kaikessa lyhkäisyydessä kävi siis niin että meidän perhe sai helmikuun lopussa ikäviä uutisia- isäni veli kuoli yllättäen aggressiiviseen suolistosyöpään. Hän on jo monen kymmen vuoden ajan asunut yksin ulkomailla, nyt viimeiseksi Englannissa. Tämän ikävän tapauksen seurauksena vanhempani matkustivat kevään aikana pariin otteeseen Lontooseen m.m. tyhjentämään hänen asuntoaan sekä hoitamaan asioita viranomaisten kanssa. Kevään lopussa he päättivät lähteä autolla Englantiin noutamaan setäni viimeisiä tavaroita ja halusivat silloin yhdistää matkaan myös jotain mukavaa. Heillä on nimittäin Ranskassa asuva ystäväpariskunta, jotka enemmän tai vähemmän harrastavat viinejä ja hyvää ruokaa, ja tämän parin luotsaamana he vierailivat parilla keski-Ranskassa Sancerre ja Pouilly-Fumé alueella sijaitsevilla viinitiloilla. Olimme antaneet vanhemmilleni vapaat kädet valita heidän mielestään hyviä viinejä, ja he tekivätkin suorittamiemme makutestejen mukaan oikein hyviä valintoja. Näin ollen hääviinimme – valkoinen, punainen sekä rosé- tulevat Ranskasta ja niihin liittyy tämmöinen eriskummallinen tarina. Kyseessä ei siis ole mitään superkalliita huippuviinejä, mutta ainakin jotain mitä ei Suomen Alkosta tai laivalta ihan joka lähtöön saa.

Vanhempani matkasivat Saksan ja Ranskan kautta Englantiin ja enemmän tai vähemmän samaa matkaa takaisin- tämä Sancerreen keikka pienenä poikkeusreittinä- ja niin he tulivat myös lautalla Travemünden kautta Helsinkiin. Travemünden satamassa sijaisevasta Sari Berner Weincontor;iin he olivat ennakkoon menomatkalla tehneet tilauksen meidän tekemän listan ja menekkilaskun mukaan. Kuohuvat, oluet, siiderit sekä väkevät viinat drinkkeihin tulevat siis tätä kautta. Hintataso Saksan satamassa on jopa Viroa halvempi ja ymmärtääkseni palvelu oli ollut erinoimaista; nopeaa, vaivatonta ja kantoapua tarjoavaa. Sulhon ja minun osalta homma oli siis melkein liian helppo; laskimme aboutirallaa juomamenekin ja teimme sen ja Sari Bernerin hinnaston avulla vanhemmille tilauslistan.

Lastin purku

Juomamenekin laskimme näin:

2 alkumaljaa

1 valkoinen

2 punaista

1 avec kahvin kanssa ( konjakki tai Baileys)

3 olutta/ siideriä/ lonkeroa/ viinilasillista/ skumppaa/ drinkkiä baarissa

YHTEENSÄ 9 tarjoilua. Lisäksi tottakai vettä ja alkoholittomia juomia tarjoilla koko illan, ne hankimme kylläkin Suomesta.

Tämä on varmaan aika sopivasti jokaiselle, laskemme sen varaan että joku juo vähemmän ja joku ehkä enemmän. Tärkeintä on ettei juoma lopu kesken.

Lomailua

mökkimaisemia

Huh hellettä! Viime päivinä lämpöä ja aurinkoa on todellakin riittänyt, ei olla jaksettu tehdä paljon muuta kun vaan löhötty, uitu ja läähätetty.

Viime viikon torstaina järjestettiin kihlajuhlat sulhasen kotikulmilla ja ilta oli todella onnistunut ainakin meidän mielestä. Järjestimme juhlat sulhasen vanhempien kotona heidän ollessaan mökillä ja vieraita ilmaantui illan aikana paikalle reilut kaksikymmentä. Oli tosi kiva kerätä koko porukka kasalle ja istua iltaa rennosti ja ajan kanssa.

Nyt lomaa jatkuu vielä pari viikkoa ja yritän parhaan mukaan päästä oikeaan loma-modeen. Jotenkin se on tänä vuonna haasteellisempaa kun edellisvuosina. Mahtaakohan johtua siitä että hääjutskat pyörii mielessä vaikka kovasti yritänkin jättää ne hetkeksi taka-alalle?

Hankintalistalla

http://www.intimateweddings.com/blog/real-weddings-jeannine-and-jareds-florida-park-wedding/

Minulla on viha-rakkaussuhde tavaraan. En pidä siitä että turhaa roinaa kerääntyy nurkkiin. Kun aloimme suunnittelemaan häitä, haimme juhlatilaa joka jo itsessään olisi näyttävä ja jota ei tarvitsisi sen enempää koristella. Alusta alkaen halusin välttää kaiken turhan tavaran hankkimisen ainoastaan yhtä päivää varten.

En sanoisi että ajatukseni on suoranainen kannanotto mihinkään ympäristökysymykseen. En vaan yksinkertaisesti pidä ajatuksesta, että häiden jälkeen meille jäisi laatikoittain turhaa tavaraa. Jotenkin minusta tuntuu järkevältä käyttää hyväksi mahdollisuutta kierrättää häihin sopivia juttuja, esimerkiksi semmoista joka on olleet käytössä aikaisemmin ainoastaan yhden päivän ajan kuten nyt hääjutuilla usein on tapana olla. Olenkin koko kevään ja alkukesän yrittänyt pidätella intoa ostaa kaikenlaista ”kivaa ja hauskaa” ja sen sijaan oikeasti yrittänyt miettiä mitä me tarvitaan ja mistä sen voisi fiksusti hankkia- ilman että nämä tavarat häiden jälkeen jää lojumaan meidän vinttikomeroon.

Olenkin siis kulkenut silmät ja korvat höröllä ja yrittänyt bongailla meille sopivaa vähän milloin mistäkin. Mitä voisi lainata? Mitä voisi uusiokäyttää? Minkälaista tavaraa saa helposti myytyä eteenpäin häiden jälkeen? Onko meillä (jollakin) iloa ja käyttöä tavarasta häiden jälkeen?  Löysin esimerkiksi työpaikkani kahvihuoneen perälle unohtuneesta kaapista noin tusinan jostakin juhlista ylijäänneitä täydellisen näköisiä ja kokoisia lasisia kukkamaljakoita, kurssikaveri huuteli Facebookissa, että hänellä on 70 lasista tuikkukippoa joita hän mielellään lainaa ja tajusin että omistamme jo kaikki ne IKEA-maljakot jotka olin siirtänyt johonkin häitä varten perustamaani nettiostoskoriin jne. Olen myös tehnyt hyviä löytöjä esim. tori.fi;stä, josta ostin hääpukuuni jollekin täysin käyttämättömäksi jääneen alushameen. Samoin bongasin ihanan hiuskoristeen, jonka kotoutin lähes puolet alkuperäishintaa halvemmalla.

Ajattelin kuitenkin listata (lähinä itselleni muistiksi) ne jutut jotka ovat vielä hankkimatta ja jotka löytyvät tällä hetkellä meidän häähankintalistalta. Jotain pientä listalle varmasti vielä tulee lisättyä, mutta toivon että tässä on jo pitkälti kaikki mitä tarvitaan. Jätin listasta pois kaikk niin sanotut itsestään selvät hankinnat kuten häävaatetus, kengät, sormukset, painotuotteet ja kukat.

Hankintalistalla

• saippuakupla-aseet lapsille (Tiger store)
• riisiä
• sateenvarjo (minkä värinen?)
• hääauton koristeet (mitä?)
• pari ilmapalloa/nauhaa/ jotain juhlapaikan lähettyville (muita tiekylttejä ei tarvita)
• vieraskirja + hyvä kynä
• valokuvia meistä jossain muodossa
• valokuvakehykset
• liitutaulu/suurikokoinen istumajärjestyskyltti + pöytäkyltit
• karkkia
• karkkikipot tai pussit johon vieraat keräävät karkit
• hääkakun koriste
• kaitaliinaa (?)
• tuikkukynttilöitä
• lyhtyjä+ ulkokynttilöitä
• vilttejä+ kori näille
• paperipillejä/ drinkkitikkuja
• survival kit miesten ja naisten WC-tiloihin
• jonkinnäköinen puuhapaketti lapsivieraille

Joissakin asiossa pyydämme myös perheitämme apuun; meidän häiden kiitoslahjat vieraille tulee sulhasen perhepiiristä, ja ne tulevat samalla toimimaan paikkakortteina. Omilla vanhemmillani on paperialalla toimiva yritys ja heidän varastosta luulen löytäväni sopivat paperi- tai sellofaanipussit ja niihin sopivat koristeet (nauhat, rusetit, tarrat yms.) vaikka hääriisipusseja varten. Juhlatilan yleinen koristelu sekä kaikki kattaukseen liittyvä -paitsi mahdollinen kaitaliina ja kukat- tulevat suoraan juhlapaikan cateringyrityksen kautta. Myös voittamani lahjakortti Paulan juhlapalveluun tuo suurta iloa ja helpotusta meidän hääjärjestelyihin. Tarkoitus on siis vuokrata Paulan kautta esimerkiksi kaikki karkkibuffaa varten tarvittavat kulhot, jotka sitten palautetaan Paulalle häiden jälkeen. Win-win kaikille!