Lomailua

IMG_1652

mökkimaisemia

Huh hellettä! Viime päivinä lämpöä ja aurinkoa on todellakin riittänyt, ei olla jaksettu tehdä paljon muuta kun vaan löhötty, uitu ja läähätetty.

Viime viikon torstaina järjestettiin kihlajuhlat sulhasen kotikulmilla ja ilta oli todella onnistunut ainakin meidän mielestä. Järjestimme juhlat sulhasen vanhempien kotona heidän ollessaan mökillä ja vieraita ilmaantui illan aikana paikalle reilut kaksikymmentä. Oli tosi kiva kerätä koko porukka kasalle ja istua iltaa rennosti ja ajan kanssa.

Nyt lomaa jatkuu vielä pari viikkoa ja yritän parhaan mukaan päästä oikeaan loma-modeen. Jotenkin se on tänä vuonna haasteellisempaa kun edellisvuosina. Mahtaakohan johtua siitä että hääjutskat pyörii mielessä vaikka kovasti yritänkin jättää ne hetkeksi taka-alalle?

Mainokset

Kihlajuhla-juttuja

Puuh! Viimeisestä tiukasta työviikosta selvitty! Loma alkaa myös tänä vuonna Porissa ja Kirjurinluodolta, ah että tätä on odotettu!

Ennen kesälaitumelle kirmaisemista yritettiin sulhasen kanssa vielä  hoitaa joitain hääasioita pois päiväjärjestyksestä. Edellisviikolla saimmekin hankittua vihkisormukset (jeij!) ja kävimme myös seurakuntatoimistolla täyttämässä esteidentutkintalomakkeen. Saatiin samalla keikalla myös varattua päivämäärä kuulutuksille.

Osan nyt alkavaa lomaa tulemme viettämään sulhasen kotikulmilla, ja olemme kutsuneet kasalle kaikki sieltä päin kotoisin olevat ystävät perheineen viettämään pienimuotoista kihlajuhlaa. Tämä järjestely sopii niin meille kun monelle juhliin tuleville hyvin. Me toivomme nimittäin (lähes) lapsivapaita häitä ja monella sulhasen kaveriporukan jengistä pikkuväkeä on jo siunaantunut. Osalla olisi meidän häiden aikana ihan vain pari kuukautta vanhoja nyyttejä, jolloin kokonaiseksi viikonlopuksi Helsinkiin matkustaminen voisi olla ongelmallisempaa.

Näihin kihlajuhliin emme ole uhranneet liikaa aikaa, mutta joitakin inspiraatiokuvia kansiooni on kuitenkin eksynyt…

Onko teillä muuten ideoita johonkin vieraskirjamaiseen juttuun, johon kihlajuhliin tulevat vieraat voisivat kirjoittaa, jota voisimme käyttää myös häissä? 

Näin päädyimme hääpäiväämme

kuva treffivuosipäivältä 2013

kuva treffivuosipäivältä syyskuussa -13

Olemme aina sulhasen kanssa puhuttu, että jos häitä joskus vietetään niin ne järjestetään johonkin muuhun vuodenaikaan kun keskellä kesää. Tämä ihan vain sen takia että itse laskimme saavamme enemmän perhettä ja tuttuja kasaan muina vuodenaikoina kun kesällä. Kihlauksen jälkeen päätimme nopeasti, että haluamme mennä jo tämän vuoden aikana naimisiin. Keväthäitä ei voitu kuvitellakaan ihan jo järjestelysyistä ja kesähääajatus tosiaan skipattiin jo ennenkuin sitä edes oltiin ehdotettu. Näin ollen jäljelle jäi syys- tai talvihäät.

Kun soitin ensimmäisen kerran omaan seurankuntaani kysyäkseni miten kirkkovaraus tehdään, oli kaikki päivämäärätoiveet vielä oikeastaan ihan auki. Olin ajatellut että seurakuntasihteeri antaa minulle pari päivämääräehdotusta ja pari kellonaikaa eri kirkkoihin josta voisimme sitten vielä jutella kotona ja miettiä tarkemmin. Sihteeritäti kuitenkin heti ensitehtäväkseen, kun oli tarkentanut että tarkoitan vuotta 2014, enkä vuotta 2015, kysyi oliko meillä jo toivottu päivämäärä tiedossa. Siihen vastasin sitten sen ainoan päivän josnka olimme edes ohimennen maininnut täällä kotona. Ja meidän (silloisessa) suosikkikirkossa oli vielä yksi vihkiaika varattavissa tälle lauantaille!

Hääpäivämme on meille entuudestaan jo tuttu juhlapäivä. Tällöin vietämme nimittäin meidän ensitreffejen neljättä vuosipäivää. 🙂 (Tai no melkein ainakin, tämä päivämäärä olisi täydellisimmillän syyskuussa 2015, jolloin päivä osuu lauantaille.) Tänä vuonna luulen siis että meidän vuosipäivätreffejen perinne; kahvit ravintola Salutorgetissa ja pieni kävelylenkki Kruunuhaassa, jää väliin.

Meillä on käynnyt valtava tuuri juuri tämän päivämäärän kanssa – kaikesta sähläämisesta huolimatta. Useinhan hääpäivä määrääntyy sen mukaan mitä vapaita juhlapaikkoja, vihkiaikoja yms löytyy. Meidän päivämäärä ei myöskään ole mikään mielenkiintoinen numeroleikki, ja se ajoittuu häätäyteisempien kesäkuukausien ulkopuolelle. Mitä enemmän suunnittelemme päivää ja haaveilemme siitä, sitä enemmän tunnen että tämä on se täydellinen päivä. Jollakin tavalla se on yhdenlaisen ympyrän sulkeutuminen, ensitreffeista alttarille, ja samalla päivä merkkaa jonkin aivan uuden alkamista.

 

….ja sulhanen on tyytyväinen kun treffivuosipäivä ja hääpäivä on (melkein) sama- vähemmän muistettavaa 😉

Kihlasormuksen metsästys

IMG_9536

Näin jälkikäteen olen ymmärtänyt että mieheni oli suunnittellut kihlausta jo kauemmin. Syksyn aikana olimme kuitenkin remontti- ja muuttorumban keskellä melkein joulukuuhun saakka, jonka jälkeen tuli joulustressi ja se täydellinen hetki ei osunut kohdalle. Olin kuitenkin jo jonkin aikaa huomannut jääkaapissa olevan sampanjapullon, jonka tiesin miehen ostaneen työmatkalla. Jo siitä olisi ehkä pitänyt arvella jotakin…

Kun mies sitten uuden vuoden aattona polvistui ja kosi minua sain tilapäisen nalle-sormuksen. Olen nimittäin aika yksinkertainen korujen käyttäjä ja harvemmin käytän esim. minkäänlaisia sormuksia, saatika sitten jommankumman käden nimettömässä. Toisin sanoen miehellä ei ollut mitään hyvää sormusta josta mallata sormuksen kokoa. Niinpä lähdimme uuden vuoden toisena päivänä sormusostoksille. Silloin haaveilin vielä jostakin pienestä sirosta ehkä maximissaan yksikivisestä sormuksesta, mutta mitenkäs siinä sitten kävikään….

Olin aikaisemmin ajatellut että kihlasormus on se yksinkertaisempi sormus, ja hääpäivänä sen kaveriksi saa sitten kunnon kiven. Jotenkin mieli kuitenkin tämän yhden päivän metsästyksen aikana muuttui, ja tottakai myös sillä, että täydellinen sormus löytyi, oli osuutta asiaan. Näin jälkikäteen onkin ehkä kivempi että valittiin jenkkityylisempi kihlaus (eli näyttävä kihlasormus) koska onhan se niin, että kihloihin mennessähän kaikki ovat ihan innoissaan tiedustelemassa no minkälainen sormus?!

Vaikka jossakin takaraivossa oli (mukamas) selkeä kuva siitä täydellisestä sormuksesta päätin kuitenkin avomielisesti kokeilla eri malleja. Kriteerini olivat a) valkokultainen sormus b) ettei sormuksessa saa olla isoja kiviä jotka voisivat olla tiellä arkiaskareissa tai semmoinen että se tarttuu joka paikkaan esim. sukkahousuihin, hanskoihin, hiuksiin….

Kiersimme noin kymmenen kultasepänliikettä Helsingin keskustassa, ja se täydellinen sormus löytyi lopulta liikkestä jossa myytiin myös vintage-koruja. Tästä valikoimasta löysin sitten sen täydellisen yksilön; valkokultaisen  ja viiden (!) kiven aarteen. Mies nauroi että hän on nyt sitten ostannut seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi avio-onnea (joku uskomus siitä että miehen on ostettava vaimolleen joka kymmenes vuosi timantteja jotta avio-onni säilyisi?)

 Pidän ajatuksesta että sormuksellani on ollut aikaisempi elämä, se kuulunut joskus jollekin ja syystä tai toisesta se etsi uutta omistajaa. Minulle sormus on täydellinen ja mitä enemmän sitä katselen sitä ihanammalta ja omalta se tuntuu. Sormus on myös osoittautunut todella helpoksi sormukseksi, kertaakaan en ole rikkonut sukkiksia tai raapinut itseäni tai muita. 🙂

Vihkisormuksia olemme alkaneet silmäillä silleen pikkuisesti. Miehelläni ei ole vielä edes kihlaa, ja mietimme vähän josko hankkisimme samanlaiset valkokultaiset vihkisormukset. Sekin voisi olla kiva ajatus, että vihkisormukset olisivat identtiset ja sillä tavalla sitoisi meidät ja liittomme yhteen.

…Paras lähetän mies yksin vihkisormuskaupoille, koska ilmeisesti minuun ei voi timanttien keskellä luottaa, I might go crazy hehe.

Minkälaisia kihlasormus-kokemuksia teillä on? Saitko sen ihanan täydellisen kosinnan yhteydessä, vai saitko itse valita? Kumpi sormus kuuluu sinun mielestä olla se näyttävämpi, vai onko sillä mitään väliä?