Kirkossa kuulutettua

Tänään tallusteltiin kaksistaan Johanneksenkirkkoon kuuntelemaan kuulutuksia. En ollut sen enempää tutustunut kuulutusperinteeseen ja sen takia en oikein tiennyt mitä odottaa, eli millä tavalla nämä meidän avioliittoaikeet nyt siellä koti-kirkossa kuulutettaisiin. Kuulutukset on vanha tapa, jonka tarkoituksena oli välittää viestiä avioliittoon aikovien nimistä, nykyään pakollinen avioliiton esteiden tutkinta ajaa ikäänkuin saman asian. Nykyään kuulutuksilla tarkoitetaankin ainoastaan sitä, että vihkiparin nimet luetaan sunnuntain jumalanpalveluksen esiruokouksen yhteydessä. Kun meidän nimet sitten mainittiin esiruokouksen yhteydessä oli se itse asiassa aika herkkä ja koskettava hetki, taisi ihan tippa tulla linssiin. Niisk!

Kirkolta jatkoimme hääsateenvarjo-ostosten kautta kuuliaskahveille mäcciin- ihanan romanttista ja morsiusdietti kiittää! 😉 Nyt nukkumaan koska huomenna alkaa HÄÄVIIKKO!! Älytöntä!

Tahdon-ilta Kallion kirkossa

Eilen osallistuimme Kallion kirkossa järjestettyyn Tahdon-iltaan. Helsingin seurakunnat järjestävät näitä iltoja ymmärtääkseni eri kirkoissa pari kertaa vuodessa. Kutsut iltoihin lähtevät aina sen vuoden kirkossa vihittäville hääpareille.

Illan tarkoitus on vastata vihkiparien yleisempiin mieltä askaruttaviin kysymyksiin. Reilun tunnin mittaisen tiiviin infopaketin aikana käytiin läpi vihkikaavaa Kallion kirkon pappi Ilkka Sariolan johdolla. Hän kertoi mitä kirkossa tapahtuu ja missä vaiheessa. Sen lisäksi hän kertoi erilaisista vaihtoehdoista mistä vihkikaava voi koostua. Jossakin kohdissa voi vähän luistaa hän kertoi, esimerkiksi luulen että me skipatan kysymysten jälkeiset sormuslupaukset. Minä en kuitenkaan oppisi sitä ulkoa ja sen mikä ehtisin oppia unohtaisin jännityksessä.

Saimme myös kuulla otteita yleisimmistä sisääntulo- ja ulosmarsseista sekä välimusiikista. Siellä me sitten istuttiin noin 30 muun parin kanssa ja pidettiin levyraatia suosikkibiiseistä hehe. Kanttori Sirkka-Liisa Jussila soitti muun muassa Bachia, Mendelssohnia ja Kuulaa. Taisin kuiskata sulhaselle jossain vaiheessa että joku Ruusunen unohdetaan sitten heti, kaikilla on se, sitä en halua! Mutta kotiin tullessa kun aloin kuuntelemaan kappaleita uudestaan Turun Mikaelinseurakunnan kanttorin Marko Hakanpään häämusiikkisivuilta (yleinen häämusiikkinäytteiden+ nuottien go to place) aloin jotenkin lämmetä Ruususellekin uudestaan. Loppuillan kuuntelin sitten erilaisia kappaleita Markon sivuilta. Minua miellyttää Ruususen lisäksi ne vähän tuntemattomammat kappaleet, kuten esim. Marche Heroique ja Toccata hymni 265. Pääasia on että sisääntulo on juhlava mutta rauhallinen, ulosmarssi saa olla vähän räväkkäämpi ja nopeatempoisempi. …eli tämä asia siirtynee vielä mietintämappiin.

Kirkon jakamassa lehtisessä löytyi esimerkki koko vihkikaavasta ja sen lisäksi siellä oli esimerkkikohtia raamatunlukua varten sekä erilaisia vaihtoehtoja yhteisvirsistä.

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille osallistumaan Tahdon-iltaan jos vaan mahdollista. Saman infon saa toki varmasti myös omalta papilta,  seurakunnaltaan tai viimeistään kirkkoharjoituksissa, mutta minusta tämä oli kiva meille vihkipareille järjestetty oma tilaisuus. Minulle on jotenkin tärkeää että tiedän ennakkoon mitä tulee tapahtumaan (control freak?). Tämän takia Tahdon-ilta oli ainakin minulle hyvä briiffaus. Nyt pystyn paremmin ennakoimaan ja hahmottamaan tilanteen kulkua ja ehkä sen myötä myös rentoutumaan enemmän vihkimisen aikana.

Kurkkaus kirkkoon

Alkuviikosta kävimme kurkkaamassa tulevaa vihkikirkkoamme, eli Helsingin Tuomiokirkon kappelia!

Tarkoituksemme oli ihan vain tutustua kappeliin ja muihin tiloihin sekä jutella hieman käytännön asioista. Varsinaisen kirkkoharjoituksen järjestämme lähempänä suurta päivää ja itse toivon että kaaso, bestman ja ehkä isäni pääsisi osallistumaan harjoituksiin. Suntio Petri Tuomiokirkkoseurakunnasta otti meidät vastaan ja kertoi hieman päivän ohjelmasta ja aikataulusta; ennen meitä kappelissa ei ole varauksia mutta meidän jälkeen on vielä yksi vihkiminen, riisiä saa heittää ja tottakai kirkonkelloja soitetaan myös silloin kun kappelissa järjestetään toimitus. Sattumoisin tapasimme myös minun seurakunnan kanttorin, joten nyt olemme vaihtaneet jo hänenkin kanssa pari sanaa vihkiseremoniasta.

Tuomiokirkon kappeli on tosiaan aika pieni ja intiimi tila, ja se ei sovellu liikuntarajotteisille hääpareille tai vieraille, koska kiipeämistä rappusia pitkin kappeliin on jopa kahden kerroksen verran. Kappeli on sisutukseltaan vaalea ja muistuttaa isompaa Tuomionkirkkoa. Alttari on melko yksinkertainen eikä salia muutenkaan ole ylikoristeltu. Isoista ikkunoista avautuu kuitenkin mahtavat näköalat kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Eli jos vieraat eivät jaksa seurata vihkitoimitusta niin heillä on ainakin jotakin kaunista katsottavaa kirkon ulkopuolella. 🙂

Tapaamisen jälkeen meillä molemmilla oli tosi hyvä fiilis. Kaikki huoleni siitä, että tila olisi epäkäytännöllinen, karu tai mitäänsanomaton hävisivät. Kappeli on yhtä mielettömän kaunis kun virtuaalivideoesityksessä ja tässä vaiheessa emme ole muuta kun tyytyväisiä valintaamme!