Tukholman-kuulumisia

Hui, viimeisestä postauksestani on kulunut melkein kuukausi, aika rientää! 

Blogi ja tervehdyksien kirjoittaminen on monesti ollut mielessä, mutta tuntuu siltä että viimeisien viikkojen aikana on ollut niin paljon uutta prosessoitavaa ettei postauksesta tulisi muuta kun sekasortoista tarinankerrontaa kuluneista viikoista. En yksinkertaisesti oikein tiedä mistä aloittaa…

Eli jatkan ikään kuin edellisestä tekstistä, tästä saattaa siis tulla juuri semmoista arkista jaadajaadaa.

Olet nyt ollut jo kolme viikkoa uudessa työssäni ja tähän mennessä kaikki rullaa hyvin. Viihdyn todella uudessa työssäni ja tuntuu että pääsen hyödyntämään osaamistani ja aikaisempia kokemuksia järkevällä tavalla, ja että minulla on oikeasti hyvät mahdollisuudet olla hyvä tässä työssä. Se on hirvittävän motivoivaa ja hauskaa! Pelkäsin nimittäin jotenkin ennen aloittamistani, että pärjäänkö tässä uudessa duunissa, entäs jos en osaakaan MITÄÄN ja olen astumassa aivan liian suuriin kenkiin? Tiedät ehkä tunteen, kun miettii että milloin työnantaja huomaa tehneensä virheen rekrytoinnissa 😀 Onneksi pelkoni on osoittautunut turhaksi.

IMG_0177

Työympäristöä

Tittelini on siis Head of seminar management and business relations, joka siis tarkoittaa että vastaan instituutimme seminaaritoiminnasta sekä yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa. Monelta osin työ on samantapaista kun mitä aikaisemmin olen tehnyt, täällä vaan toimintaa on paljon enemmän, joten tahti on sen mukainen.

Työpaikkani sijaitsee tosiaan aivan Tukholman keskustassa ja työmatkaani menee vaihtojen kanssa noin 35 minuuttia. Olen pikkuhiljaa oppimassa kaikki aamuruuhkaa helpottavat toimenpiteet; musiikkia korvissa, taskullisella takilla ja hanskoilla pärjää metrossa jo pitkälle 😉 Täällä Tukholmassa tapahtui noin kuukausi sitten onnettomuus Östermalmstorgetin metroaseman rullaportaissa, jonka takia lähes kaikkien metroasemien rullaportaita nyt korjataan ja sen aikana ne ovat poissa käytössä. Östermalmstorgetilla se siis tarkoittaa että aamun voi halutessaan aloittaa sangen tehokkaalla pepputreenillä; 180 porrasta ylös metrotunnelin syövereistä maanpinnalle. Kiitoksena hyvästä työstä SL;n henkilökunta tarjoaa ilmaista vettä. Needless to say matkustan lähes aina jollekin toiselle, ei niin portaiselle, asemalle. 😉

IMG_0106

Kuluneella viikolla sain pari arkiruutiineihin kuuluvaa asiaa hoidettua, mm. Satsin jumppakortin. Meidän kodin vieressä on nimittäin suuri Satsin keskus, ja monella jo Tukholmassa asuvalla tutullani on kortti juuri Satsille. Elän siis toivossa että joku vielä haluaisi lähteä jumppailemaan kanssani.

Odotan edelleen Skatteverketin päätöstä koskien ruotsalaista henkilötunnustani, joka nyt kuitenkin olisi kiva saada pikkuhiljaa. Monet ystävät olivat varoitelleet että viranomais- tai käytännön asia on vaikea hoitaa ilman henkilötunnusta, mutta minulle on ehkä tähän mennessä käynnyt tuuri, eikä sitä juurikaan olla kysytty. Paikkoihin johon henkilötunnusta tähän mennessä on tarvinut olen saanut jonkin tilapäisen numeron.

Mies kysyi eilen joko Tukholma tuntuu kotikaupungilta. Vastastin ei. Olen kyllä edelleen enemmän turisti kun vakiasukas. Olenkin ottanut viikonloppuprojekteiksi tutustua Tukholman eri kaupunginosiin vähän tarkemmin, ja eilen tein ensimmäisen kierroksen Södermalmilla. Jos teitä kiinnostaa voisin alkaa keräilemään vinkkejä kivoista ja tutustumisen arvoisista paikoista ja ryhtymään koostamaan ehkä jonkinnäköistä Tukholman-opasta? 🙂

Semmoista siis tänne, toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Mainokset

Kun Helsinki taakse jäi…

Kotikatu

Uusi kotikatu

Tulevana sunnuntaina olen ollut viikon täällä uudessa kotikaupungissa ja uudessa kotikolossa. Sunnuntaina kun tulin kotikatua peitti vielä hentoinen lumikerros, joka on kuitenkin tässä viikon mittaan sulanut aamuaurinkon paisteessa. Tukholmassa kevät tekee jo kovasti tuloaan, toivottavasti ei iske takatalvi.

Mies oli alkuviikosta täällä, ja silloin tehtiin semmoisia kivoja lomajuttuja yhdessä; käytiin leffassa keskellä päivää, kavereilla syömässä ja tutustuttiin uusiin kotikulmiini. Keskiviikkona kävin Skatteverketillä näyttäytymässä ja anomassa henkilötunnusta, ja torstaina vierailin J;n kanssa maailman suurimassa Ikeassa, eli tottakai Kungens kurvanissa. Sen ohessa olen juossut kodin ja lähiostarin väliä ja ostanut milloin mitäkin tarpeellista; hammasharjan, helmalakana, shampoota, hupparin, vasaran, punkkua… Hyvä että on kaikki palvelut lähellä! Jostain pitäisi vielä hankkia pankkitili ja jumppakortti, mutta niiden saaminen saattaa olla kiinni henkilötunnuksen saamisesta, johon pahimmassa tapauksessa menee yli kuukausi!

Vasta tänään on ollut ensimmäinen n.s. vapaapäivä ja olenkin antanut itselleni aikaa vaan olla. Viiden päivän hedari on loppunut joten nyt alkaa varmaan pää ja kroppakin pikkuhiljaa asennoitumaan uuteen. Vaikka Ruotsi monessa asiassa on ihan samanlainen maa kun Suomi niin uuden oppiminen vie vaan paljon energiaa. Kotona, eli Suomessa, kaikki menee niin rutiinilla; Tällä bussilla tonne, tuota maitoa kaupasta, tuonne ja takasin lenkille. Tuntuu että aivot raksuttavat nyt erityisen tehokkaasti, mikä on sangen virkistävää!

Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä mitä koti merkitsee ja miten nopeasti ihminen asettuu aloilleen ja alkaa luomaan rutiineja. Harva asia täällä uudessa kodissa muistuttaa nimittäin Helsingin kotia, mutta jotenkin aistin tämän jo kodiksi. Mikä tekee kodin? Onko se tavarat vai tunnelma vai se että paikkaan saa ikään kuin jättää jonkin jäljen itsestään? En tiedä, ehkä näiden yhdistelmä?

Koti-ikävä ei vielä ole päässyt yllättämään, ehkä juuri siksi että on ollut koko ajan jotain tekemistä. Tai sitten vaan sen takia, että internet on keksitty ja voi olla yhteydessä periaatteessa non-stoppina haha! Tänään meillä oli miehen kanssa mini-fredagsmys Skypen edessä-  toimi ihan kiitettävästi.

Mistään arkirutiineista en voi vielä puhua, mutta nopeasti niitäkin alkaa kaipailemaan. Keskiviikkona teki jo mieli soittaa uuteen duuniin ja kysyä sopisiko tulla jo pari päivää ennakkoon 😀 Kohta on kuitenkin jo maanantai ja ensimmäinen päivä uudessa työssä!

Bussen till Slussen

WP_20150204_09_26_36_Pro (2)

Kylmä ja kolea Tukholma

Terveisiä Tukholmasta!

Olin alkuviikosta Tukholmassa tutustumassa tulevaan työpaikkaani ja uusiin kollegoihin. Samalla osallistuin myös heidän kevätavajaisiin jossa sain mahdollisuuden tavata yhteistyökumppaneitamme. Päivät Tukholmassa vahvistu kyllä mielikuvaani siitä, että uusi työ on paitsi upea mahdollisuus edetä uralla myös mielenkiintoinen, monipuolinen ja sopivasti haastava duuni.

Samalla reissulla signasin myös vuokrasopimuksen, joten nyt on ainakin oma katto pään päällä heti ensimmäisestä päivästä uudessa kaupungissa. Minusta tulee kämppis toisen suomalaisen nuoren naisen, A;n, kanssa. Asunto sijaitsee hieman Tukholman eteläpuolella ja työmatkani kulkee bussilla Slussenin kautta Östermalmstorgetille.

Suomi-työssäni minulla on tänään jäljellä enään kymmenen päivää, ja siihen aikaan pitäisi vielä mahduttaa vaikka mitä tekemistä. Myös kotona on kova vaatteiden ja kaapien raivaus käynnissä. Muutot ovat niin oiva syy tehdä suursiivous hehe 🙂  Samalla huomaan ajattelevani muuttoa vain vähän pidempänä matkana; asunto johon muutan on periaatteessa täysin kalustettu, ja tulen kuitenkin käymään niin paljon Suomessa, että koko vaatekaapin roudaamista kerralla Ruotsiin ei ole kovin järkevää. Toivon pärjääväni aika vähällä.

Koti Tukholmassa

Uuden kodin löytäminen on varmasti monelle ulkomaanmuuttajalle se yksi tärkeimmistä asioista ja samalla se suurin haaste. Elämää on erittäin vaikea aloittaa uudessa paikassa, jos ei ole kattoa pään päällä ja sänkyä missä nukkua.

Tukholmassa asuntotilanne on monen suuren kaupungin tapaan erittäin haasteellinen ja kivan asunnon löytäminen järkevien kulkuyhteyksien varrelta voi olla vaikeaa. Täällä on myös hyvin tavallista asua vuokralla asunnossa jota vuokralainen vuokraa, tätä kutsutaan andra hand;iksi. Första hands-sopimus, eli suomalaisittan tavallinen vuokrasopimus on vaikea saada, jonot voivat olla monta vuotta pitkiä. Ymmärtääkseni nämä första handit ovat niin suosittuja ja kiven alla, että kun semmoisen loppujen lopuksi jostain löytää, siitä ei ihan helposti luovu.  Jos första hands-vuokralaisen elämäntilanne kuitenkin muuttuu voi hän päättää vuokrata asunnon eteenpäin. Andra hands-vuokraukseen tarvitaan kuitenkin asunnon omistajan tai talonyhtiön hyväksyntä. Lain edessä första hands-vuokralainen on vastuussa andra hands-asukkaasta ja tämän käytöksestä. Myös lyhyet vuokra-ajat (kuukausi- puoli vuotta kerrallaan) on arkipäivää. Yksi meidän ystäväpari Göteborgissa on muuttanut viimeisen puolentoista vuoden sisällä neljä kertaa.

Blocket.se, eli Tori.fi;n ruotsalainen versio on asunnonetsijän kultakaivos. Siellä voi etsiä vuorka-asuntoja, ja siellä voi myös ilmoittautua asunnonetsijäksi. Myös andrahand.se sekä bostaddirekt.se tarjoaa mahdollisuuden pientä maksua varten rekisteröityä hakijaksi. Myös Facebookissa voi liittyä erilaisiin ryhmiin, ja siellä vapaamuotoisesti kirjoittaa asuntotoiveistaan. Itse taidan kuulua noin 9 eri ryhmään, mutta Bostad Stockholm och Lägenheter i Stockholm, sekä suomalaisten omat kanavat Koti Tukholmassa, Suomalaiset Tukholmassa sekä Tukholman suomalaiset ovat ehkä parhaita. Suomalaiset ryhmät ovat ainakin hyvin aktiivisia ja sieltä saa vinkkejä myös muuhun kun asunnonetsintään, vaikka kulttuurimenoihin ja suomalaisiin tapahtumiin kaupungissa.

Tottakai minunkin unelma on valoisa skandinaavisen tyylikkäästi sisustettu pieni kaksio Östermalmilla, Södermalmilla tai Vasastanissa josta voi parissa minuutissa hipsutella NK;lle shoppailemaan. Tukholman vuokrahinnoin tämä nyt kuitenkin on täysin mahdotonta tavalliselle työssäkäyvälle ihmiselle, ja olenkin asennoitunut asumaan vaikka kämppismuotoisesti nämä tulevat 9 kk. Minulle on tärkeintä asua turvallisesti, ja fiksujen yhteyksien päässä (jos selaat vaikka Blocketia ja katsot samalla Tukholman karttaa ymmärrät mitä tarkoitan a) turvallisella b) fiksujen yhteyksien päässä). Tottakai asumismuodon on oltava semmoinen että mies voi käydä vierailemassa.

Asunnon löytäminen näin etänä on myös oma haasteensa, ja moni aloittaakin asumalla tuttavien nurkissa. Paikan päällä on paljon kätevämpää löytää itselleen sopivaa kotia. Vuokraaja haluaa usein nopeasti saada asuntoon uuden asukkaan, joten näyttöihin pitää periaatteesa heti päästä käymään. Hassun asuntometsästyksen plussapuolia onkin samalla sitten se, että asunnot liikkuvat nopeasti, ja vapaana olevat asunnot eivät kauan uusia asukkaita etsi. Muuttamaan voi päästä jopa päivän varoitusajalla.