Meidän häät: Vihkiminen

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meidät vihittiin Helsingin Tuomiokirkon kappelissa, joka siis sijatsee torilta katsottuna Tuomiokirkon oikeanpuolisessa paviljongissa. En ollut tietoinen koko kappelin olemassaolosta ennen viime tammikuuta, jolloin kotiseurakuntaani sihteeri esitteli kappelin loistavana vihkipaikkana hieman pienemmille häille. Kappeliin mahtuu 70 henkeä, ja itse kirkkosali sijaitsee paviljongin toisessa kerroksessa, josta avautuu huikeat näköalat neljään ilmansuuntaan. Aluksi varasimme kuitenkin vihkiajan Helsingin Vanhasta kirkosta, joka by the way on mielestäni yksi Helsingin kauneimpia kirkkoja, mutta suunnitelmien muututtua tämä Tuomiokirkon kappeli sopi meidän häihin loppujen lopuksi paljon paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna en vaihtaisi kappelia mihinkään toiseen vihkikirkkoon. Tunnelma oli intiimi ja erittäin rento ja varmaan jo tässä vaiheessa häät olivat meidän näköiset. Ainoa kappelin miinus on lyhyt alttarikäytävä, sen kirmaisi ehkä kahdessakymmenessä askeleessa, eli piti kävellä toooodella hitaaaasti.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Me saavuimme kaason ja valokuvaajan kanssa jo reilut puoli tuntia ennen vihkimistä kirkkolle ja sulhanen tuli bestmanin kanssa hetkeä meidän jälkeen. Kun morsiushuoneen ikkunasta näin vilauksen tulevasta miehestä koko juhlakomeudessaan niin sydän kyllä löi vähän extraa. ❤ Miehen sisko A oli suureksi avuksi ja oli hääpäivän aamuna käynnyt kukkakaupassa noutamassa hääkimpun sekä vieheet ja tuonnut ne kirkolle. Kaaso K sai tehtäväkseen jakaa vieheet sulhaselle, bestmanille sekä vanhemmille ja vastuulleen ohjustaa heitä asettamaan ne kauniisti.

Kun suurin osa vieraista oli saapunut kirkolle tuli isäni morsiushuoneeseen. Tässäkään vaiheessa en vielä jännittänyt yhtään- kumma kyllä! Isäkin vaikutti myös yllättävän ei-hermostuneelta, olin odottanut jotain aivan muuta. Pari minuuttia ennen kello viittätoista K antoi meille GO-merkin, ja niin lähdimmekin kulkemaan portaita ylös kohti kirkkosalia. Rappusissa odotimme sitten vielä hetken alkusoiton alkamista.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Olin heti alkumetreillä hylännyt kaikki Prinsessat, Kuulat sun muut perinteiset sisääntulobiisit (vaikka kauniita ovat!) ja myös pieni kirkkosali rajoitti musiikkivalintaa. Halusin jotain rauhallista, ja mielellään jotain edes vähän duuriin menevää. Toiveeni oli iki-ihana Secret Gardenin Serenade to Spring joka saa minut melkein itkemään aina kun kuulen sen, ja toisena vaihtoehtona Brewerin Marche Heroique. Nämä osoittautuivat kuitenkin kappelin pienille uruille liian haasteellisiksi ja päädyimmekin sitten kanttorin suosituksesta Telemannin La Graceen. 

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Musiikin alkaessa lähdimme siis kävelemään alttaria kohti ja isäni oli saanut tiukat ohjeet pelastaa minut jos laahukseni uhkaa jäädä kiinni johonkin. Itse en uskaltanut juuri katsoa vieraita saatika alttarilla odottavaa miestä koska pelkäsin tunnereaktiotani, eli ehkä siinä vaiheessa kuitenkin vähän jännitti. Vaihto, tai luovuttaminen meni sutjakkaasti. Jälkikäteen jäi harmittamaan etten halannut isääni siinä tilanteessa vaan nyökkäsin vaan kevyesti hänelle ennenkun annoin miehen johdattaa minut alttarille.

Itse vihkikaava seurasi sitä hyvin perinteistä lyhyttä 30 minuutin kaavaa. Meidät vihki kaste- ja rippipappini, joka tuntui mukavalta jatkumolta. Pappi onnistui mielestäni tehtävässään hyvin, hän puhui avioliitosta ja yhteensopivuudesta, ja toi mielestäni taidokkaasti esille myös meihin liittyviä juttuja. Sen lisäksi hän sai seurakunnan nauramaan monta kertaa, joka rentoutti tunnelmaa entuudestaan.

Vihkiseremonia oli ruotsiksi, mutta raamatunluvun kummi-isäni luki suomeksi. Tämä oli varmaan koko hääpäivän perinteisin kohta, koska valitsimme raamatunlukukohdaksi tuon ah niin kulutetun ja niin ihanan 1 korinttilaiskirjeen 13:luvun.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tahtomisten, sormusten ja suudelman jälkeen sulhasen sisko sekä veli esitti kappaleen Ett liv för mig (Anders Edenroth). Tämän esityksen aikana meinasi ensimmäiset kyyneleet vierähtää. Ennen päätösmusiikkia lauloimme myös psalmin Gud se i nåd till dessa två, jonka sanat olimme myös liittäneet vihkiohjelmaan. Ulosmarssiksi mies valitsi Drottningholmsmusiken.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Ulos kirkosta oli tarkoitus astella saippukuplasateeseen, mutta kova tuuli vei lähes kaikki kuplat mennessään. Vinkkinä siis tuleville morsiamille,- varatkaa jotain kunnollista heitettävää. Sitä paitsi taisimme myös tulla ulos kirkosta n.s. väärin päin, minä sulhasen vasemmalla puolella eikä oikealla kuten kirkkoalttaria pitkin tultiin pois. No, nuo nyt olivat tuommoisia pieniä mokia… Huomasin asian itse vasta kuvia katselessani, ja kesti hetki ennen kun huomasin mikä niissä mättää. Kirkon ulkopuolella odotti jo toinen hääseurue joten nappasimme nopeasti ryhmäkuvan, jonka jälkeen kaaso ja bestman jäi ohjustamaan vieraita seuraavaan kohteeseen ja me lähdimme korkkaamaan skumppaa valokuvattavaksi lähiympäristöön….

Tahdon-ilta Kallion kirkossa

Eilen osallistuimme Kallion kirkossa järjestettyyn Tahdon-iltaan. Helsingin seurakunnat järjestävät näitä iltoja ymmärtääkseni eri kirkoissa pari kertaa vuodessa. Kutsut iltoihin lähtevät aina sen vuoden kirkossa vihittäville hääpareille.

Illan tarkoitus on vastata vihkiparien yleisempiin mieltä askaruttaviin kysymyksiin. Reilun tunnin mittaisen tiiviin infopaketin aikana käytiin läpi vihkikaavaa Kallion kirkon pappi Ilkka Sariolan johdolla. Hän kertoi mitä kirkossa tapahtuu ja missä vaiheessa. Sen lisäksi hän kertoi erilaisista vaihtoehdoista mistä vihkikaava voi koostua. Jossakin kohdissa voi vähän luistaa hän kertoi, esimerkiksi luulen että me skipatan kysymysten jälkeiset sormuslupaukset. Minä en kuitenkaan oppisi sitä ulkoa ja sen mikä ehtisin oppia unohtaisin jännityksessä.

Saimme myös kuulla otteita yleisimmistä sisääntulo- ja ulosmarsseista sekä välimusiikista. Siellä me sitten istuttiin noin 30 muun parin kanssa ja pidettiin levyraatia suosikkibiiseistä hehe. Kanttori Sirkka-Liisa Jussila soitti muun muassa Bachia, Mendelssohnia ja Kuulaa. Taisin kuiskata sulhaselle jossain vaiheessa että joku Ruusunen unohdetaan sitten heti, kaikilla on se, sitä en halua! Mutta kotiin tullessa kun aloin kuuntelemaan kappaleita uudestaan Turun Mikaelinseurakunnan kanttorin Marko Hakanpään häämusiikkisivuilta (yleinen häämusiikkinäytteiden+ nuottien go to place) aloin jotenkin lämmetä Ruususellekin uudestaan. Loppuillan kuuntelin sitten erilaisia kappaleita Markon sivuilta. Minua miellyttää Ruususen lisäksi ne vähän tuntemattomammat kappaleet, kuten esim. Marche Heroique ja Toccata hymni 265. Pääasia on että sisääntulo on juhlava mutta rauhallinen, ulosmarssi saa olla vähän räväkkäämpi ja nopeatempoisempi. …eli tämä asia siirtynee vielä mietintämappiin.

Kirkon jakamassa lehtisessä löytyi esimerkki koko vihkikaavasta ja sen lisäksi siellä oli esimerkkikohtia raamatunlukua varten sekä erilaisia vaihtoehtoja yhteisvirsistä.

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille osallistumaan Tahdon-iltaan jos vaan mahdollista. Saman infon saa toki varmasti myös omalta papilta,  seurakunnaltaan tai viimeistään kirkkoharjoituksissa, mutta minusta tämä oli kiva meille vihkipareille järjestetty oma tilaisuus. Minulle on jotenkin tärkeää että tiedän ennakkoon mitä tulee tapahtumaan (control freak?). Tämän takia Tahdon-ilta oli ainakin minulle hyvä briiffaus. Nyt pystyn paremmin ennakoimaan ja hahmottamaan tilanteen kulkua ja ehkä sen myötä myös rentoutumaan enemmän vihkimisen aikana.

Kurkkaus kirkkoon

Alkuviikosta kävimme kurkkaamassa tulevaa vihkikirkkoamme, eli Helsingin Tuomiokirkon kappelia!

Tarkoituksemme oli ihan vain tutustua kappeliin ja muihin tiloihin sekä jutella hieman käytännön asioista. Varsinaisen kirkkoharjoituksen järjestämme lähempänä suurta päivää ja itse toivon että kaaso, bestman ja ehkä isäni pääsisi osallistumaan harjoituksiin. Suntio Petri Tuomiokirkkoseurakunnasta otti meidät vastaan ja kertoi hieman päivän ohjelmasta ja aikataulusta; ennen meitä kappelissa ei ole varauksia mutta meidän jälkeen on vielä yksi vihkiminen, riisiä saa heittää ja tottakai kirkonkelloja soitetaan myös silloin kun kappelissa järjestetään toimitus. Sattumoisin tapasimme myös minun seurakunnan kanttorin, joten nyt olemme vaihtaneet jo hänenkin kanssa pari sanaa vihkiseremoniasta.

Tuomiokirkon kappeli on tosiaan aika pieni ja intiimi tila, ja se ei sovellu liikuntarajotteisille hääpareille tai vieraille, koska kiipeämistä rappusia pitkin kappeliin on jopa kahden kerroksen verran. Kappeli on sisutukseltaan vaalea ja muistuttaa isompaa Tuomionkirkkoa. Alttari on melko yksinkertainen eikä salia muutenkaan ole ylikoristeltu. Isoista ikkunoista avautuu kuitenkin mahtavat näköalat kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Eli jos vieraat eivät jaksa seurata vihkitoimitusta niin heillä on ainakin jotakin kaunista katsottavaa kirkon ulkopuolella. 🙂

Tapaamisen jälkeen meillä molemmilla oli tosi hyvä fiilis. Kaikki huoleni siitä, että tila olisi epäkäytännöllinen, karu tai mitäänsanomaton hävisivät. Kappeli on yhtä mielettömän kaunis kun virtuaalivideoesityksessä ja tässä vaiheessa emme ole muuta kun tyytyväisiä valintaamme!

Näin päädyimme hääpäiväämme

kuva treffivuosipäivältä syyskuussa -13

Olemme aina sulhasen kanssa puhuttu, että jos häitä joskus vietetään niin ne järjestetään johonkin muuhun vuodenaikaan kun keskellä kesää. Tämä ihan vain sen takia että itse laskimme saavamme enemmän perhettä ja tuttuja kasaan muina vuodenaikoina kun kesällä. Kihlauksen jälkeen päätimme nopeasti, että haluamme mennä jo tämän vuoden aikana naimisiin. Keväthäitä ei voitu kuvitellakaan ihan jo järjestelysyistä ja kesähääajatus tosiaan skipattiin jo ennenkuin sitä edes oltiin ehdotettu. Näin ollen jäljelle jäi syys- tai talvihäät.

Kun soitin ensimmäisen kerran omaan seurankuntaani kysyäkseni miten kirkkovaraus tehdään, oli kaikki päivämäärätoiveet vielä oikeastaan ihan auki. Olin ajatellut että seurakuntasihteeri antaa minulle pari päivämääräehdotusta ja pari kellonaikaa eri kirkkoihin josta voisimme sitten vielä jutella kotona ja miettiä tarkemmin. Sihteeritäti kuitenkin heti ensitehtäväkseen, kun oli tarkentanut että tarkoitan vuotta 2014, enkä vuotta 2015, kysyi oliko meillä jo toivottu päivämäärä tiedossa. Siihen vastasin sitten sen ainoan päivän josnka olimme edes ohimennen maininnut täällä kotona. Ja meidän (silloisessa) suosikkikirkossa oli vielä yksi vihkiaika varattavissa tälle lauantaille!

Hääpäivämme on meille entuudestaan jo tuttu juhlapäivä. Tällöin vietämme nimittäin meidän ensitreffejen neljättä vuosipäivää. 🙂 (Tai no melkein ainakin, tämä päivämäärä olisi täydellisimmillän syyskuussa 2015, jolloin päivä osuu lauantaille.) Tänä vuonna luulen siis että meidän vuosipäivätreffejen perinne; kahvit ravintola Salutorgetissa ja pieni kävelylenkki Kruunuhaassa, jää väliin.

Meillä on käynnyt valtava tuuri juuri tämän päivämäärän kanssa – kaikesta sähläämisesta huolimatta. Useinhan hääpäivä määrääntyy sen mukaan mitä vapaita juhlapaikkoja, vihkiaikoja yms löytyy. Meidän päivämäärä ei myöskään ole mikään mielenkiintoinen numeroleikki, ja se ajoittuu häätäyteisempien kesäkuukausien ulkopuolelle. Mitä enemmän suunnittelemme päivää ja haaveilemme siitä, sitä enemmän tunnen että tämä on se täydellinen päivä. Jollakin tavalla se on yhdenlaisen ympyrän sulkeutuminen, ensitreffeista alttarille, ja samalla päivä merkkaa jonkin aivan uuden alkamista.

 

….ja sulhanen on tyytyväinen kun treffivuosipäivä ja hääpäivä on (melkein) sama- vähemmän muistettavaa 😉

Lets elope!

http://greenweddingshoes.com/a-romantic-paris-elopement-peter-chen/

Mummini karkasi aikoinaan ukkini kanssa ulkomaille ja he menivät enemmän tai vähemmän salaa naimisiin.

Meidän kihlat eivät olleet kauhean salaiset kauhean pitkään (kun oli ihan kahdessa lehdessä ilmoitus ja kaikkea) ja tämän takia salaa naimisiinmeno ei olisi onnistunut oikein millään. Kuitenkin yksi meidän ihan ensimmäisistä ajatuksista häistä oli lähteä viettämään niitä kahden kesken johonkin kivaan paikkaa. Haaveilin esimerkiksi matkasta New Yorkiin, jossa 500 euron kirkkolahjoitusta vastaan New Yorkin suomalainen kirkko vihkii suomalaisia pareja Suomen avioliittolain mukaisesti.

Mielestäni ajatus salahäistä on ihan mielettöman romanttinen ja intiimi. Ymmärrän hyvin pareja jotka päättävät karata ja viettää tämän tärkeän päivän aivan kahdestaan. Toiveena on varmasti keskittyä siihen ollennaiseen, eli naimisiinmenoon, vähentää häästressiä ja ehkä säästää hieman (tai paljon) rahaa.  Samalla, varsinkin jos hääpari karkaa ulkomaille, voi naimisiinmenon ja häämatkan yhdistää yhdeksi ja samaksi ikimuistoiseksi reissuksi. Karkaaminen sopisi mielestäni myös hyvin heille jotka eivät pidä valokeilassa olemisesta ja heille jotka eivät halua kuulla tai huomioda kymmenien muiden ihmisten mielipiteitä siitä minkälaisten häiden kuuluu – tai pitää-  olla. Samat asiat innostivat minuakin silloin alussa; minmisti häähöösäystä ja mahdollisuus tehdä hääpäivästä muisto vain meille. Tulimme kuitenkin nopeasti siihen tulokseen, että haluamme jakaa tämän päivän lähiperheemme ja parhaiden ystäviemme kanssa, ja arvelimme myös sen ettei sala-häät olisi saanut vanhempiamme kiljumaan riemusta…

Sen mitä itse olen kuullut sala-häistä on, että parilla on tapana järjestää juhlat ystävilleen ja sukulaisilleen häiden jälkeen. Onko kukaan teistä koskaan ollut juhlissa sala-häiden jälkeen? Antaako sala-häät mielestänne enemmän vapauksia suunnitella ei niin-perinteiset häät- ja juhlat? Ja, häviääkö sala-häistä vähän idea jos niitten jälkeen kuitenkin järjestetään juhlat?

 

Kutsu Tahdon-iltaan

Sähköpostilaatikkooni tipahti juuri kutsu Helsingin Kirkon Tahdon-iltoihin. (….ja nyt tiedetään muuten sitten myös kaikkien muidenkin 381 muun tämän vuoden aikana Helsingissä kirkossa avioituvien nimet…)

Tahdon-illoissa,  joita siis järjestetään muutama, on ilmeisesti mahdollisuus tavata pappeja, suntioita ja kirkkomuusikoita ja näissä tilaisuuksissa pääsee kysymään kaikenlaista kirkkovihkimiseen liityvää. Näissä illoissa on myös mahdollisuus jättää avioliiton esteiden tutkintopyyntö eli ns. kuulutukset.  Minun mielestä on tosi kiva että tämmöisiä järjestetään, ja me ollaan ainakin menossa! Eli eikun kysymyslistaa laatimaan!

Onko siellä jokin muu pariskunta joka on saanut tämän kutsun ja tulossa johonkin Tahdon-iltaan?

Suunnitelma B

Ensimmäinen ajatuksemme häistä oli hyvin perinteiset, noin 90 hengen häät; kirkkovihkiminen ja sen jälkeen isot juhlat jossa tanssitaan niin pitkään kun salivuokra antaa myötä.

Tiesimme tasan minkä tilan haluaisimme ja meillä oli hyvät yhteydet helsinkiläiseen cateringyrityksen. Kaikki palaset loksahtivat kohdilleen melkeinpä kahdella puhelinsoitolla;  tila oli varattu ja cateringyritys bookattu! Valokuvaajakin löytyi ja meille suositeltu bändi varasi päivämäärän meidän juhlia varten. Kun saimme vielä vihkiajan ihanaan Helsingin Vanhaan Kirkkoon ajattelimme olevamme niiiiin voiton puolella kaiken hääsuunnittelun kanssa.

Jossain vaiheessa hääsuunnitelmat kuitenkin lähtivät pursumaan, vieraslista kasvoi ja tapaaminen cateringyrityksen kanssa vahvisti, että juhlapäivästä tulisi aika hektinen. Suuret häät tarkoittaisi myös huomattavia kustannuksia (asia joka sinäänsä ei tulisi olemaan ongelma, koska vanhenpamme avustavat meitä)

Eikä tässä ensimmäisessä versiossa ollut mielestäni mitään sen suurempaa vikaa, mutta meissä alkoi jokin vaivaamaan ja nakertamaan. Tämä järjestely ei vaan tuntunut yhtään meiltä ja me jäimme miettimään milla tavalla saisimme tuotua esille meitä häissä, eli miten tehdä niistä omannäköisemme. Me halusimme häät jossa jokainen tietää miksi on kutsuttu, jossa on läheinen ja lämmin tunnelma ja josta myös me itse ehdimme nauttimaan. Niinpä yhden valvotun yön aikana aloitimme suunnittelun melkeinpä alusta. Tällä kertaa myös tuleva sulhanen osallistui aktiivisemmin, mikä oli minulle todella tärkeää. Tiesin nimittäin että hänellä kyllä oli mielipiteitä mutta innostuksessani olin ehkä unohtanut kuunnella häntä.

Suurin ongelma ensimmäisessä suunnitelmassa oli juhlatila. Se on yksi Helsingin suurimpia juhlasaleja, jossa on varmaan 10 metriä kattokorkeutta, se on juhlava ja erittäin näyttävä, ehkä melkein lamauttavan mahtipontinen ihmiselle joka ei salissa koskaan ole vieraillut. Suuren tilan takia myös juhlien olisi pitänyt olla suuret, ja sitä emme sittenkään haluneet. Joten ensimmäinen päätös oli juhlatilan vaihtaminen pienempään.

Itse toivoin että saisimme pitää sovitun syyskuisen päivän hääpäivänä ja ekaksi ajattelimmekin että vaihtaisimme vain juhlapaikkaa. Lähdimme myös rohkeasti leikkaamaan vieraslistaa, joka loppujen lopuksi ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa*. Me toivomme lapsivapaita häitä, ja moni meidän ystävistä jotka asuvat kauempana Helsingistä ovat jo perheellistä porukkaa. Ajattelimme minimoida kaikki matkustusvaikeudet ja lapsenvahtipulmat järjestämällä kesällä kunnon kihlajaisjuhlat avokin kesämökillä perjaatteella sauna ja grilli lämpimänä- tulkaa koko poppoo! Ihanat suvisaaristo-bileet 🙂

Anyways, kävimme sitten tutustumassa pienempään tilaan jonka olin bongannut visithelsinki.fi– sivulta. Tämä tila on myös hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja vapaa vielä toivotuna päivänä. Tila oli fiilikseltään aivan erilainen kun ensiksi varattu, ja rakastuimme heti! Tilassa toimii oma cateringyritys (eli jouduimme myös vaihtamaan aikaisemmin varattua cateringyritystä) mutta tilaan saa tuoda omat juomat. Tilaan mahtuu vain 60 henkeä, joka on ihan riittävä määrä vieraita näille pienemmille häille.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme myös vaihtamaan vihkikirkkoa Vanhasta Kirkosta Tuomionkirkkoon. Toki emme mene isossa Tuomionkirkossa naimisiin vaan Tuomionkirkon pienemässä kappelissa, joka löytyy kirkon oikeanpuolisesta paviljongista. Kappeliin mahtuu noin 70 henkeä ja sieltä on mahtavat maisemat Senaatintorille. Olen vaihdosta aika innoissani koska Tuomionkirkko ja koko sen ympäröivä miljöö on mielestäni Helsingin kauneimpia. Hieman vaan harmittaa etten saa kävellä piiitkä pitkää kirkkokäytävää pitkin kohti alttaria 🙂

Eli suunnitelma B;hen siirtyminen on ollut pieni projekti jo itsessään, mutta onneksi kaikki on vielä järjestynyt mitä parhaimmalla tavalla. Tärkeintä on kuitenkin että koemme olevamme enemmän samalla aaltopituudella avokin kanssa asioista. ( koska tämäntyyppinen ”sählääminen” ei todellakaan ole sitä tyypillisintä minua :))

 

* tätä kirjoittaessani vieraslista ei ole vielä täysin valmis.