Mummini karkasi aikoinaan ukkini kanssa ulkomaille ja he menivät enemmän tai vähemmän salaa naimisiin.
Meidän kihlat eivät olleet kauhean salaiset kauhean pitkään (kun oli ihan kahdessa lehdessä ilmoitus ja kaikkea) ja tämän takia salaa naimisiinmeno ei olisi onnistunut oikein millään. Kuitenkin yksi meidän ihan ensimmäisistä ajatuksista häistä oli lähteä viettämään niitä kahden kesken johonkin kivaan paikkaa. Haaveilin esimerkiksi matkasta New Yorkiin, jossa 500 euron kirkkolahjoitusta vastaan New Yorkin suomalainen kirkko vihkii suomalaisia pareja Suomen avioliittolain mukaisesti.
Mielestäni ajatus salahäistä on ihan mielettöman romanttinen ja intiimi. Ymmärrän hyvin pareja jotka päättävät karata ja viettää tämän tärkeän päivän aivan kahdestaan. Toiveena on varmasti keskittyä siihen ollennaiseen, eli naimisiinmenoon, vähentää häästressiä ja ehkä säästää hieman (tai paljon) rahaa. Samalla, varsinkin jos hääpari karkaa ulkomaille, voi naimisiinmenon ja häämatkan yhdistää yhdeksi ja samaksi ikimuistoiseksi reissuksi. Karkaaminen sopisi mielestäni myös hyvin heille jotka eivät pidä valokeilassa olemisesta ja heille jotka eivät halua kuulla tai huomioda kymmenien muiden ihmisten mielipiteitä siitä minkälaisten häiden kuuluu – tai pitää- olla. Samat asiat innostivat minuakin silloin alussa; minmisti häähöösäystä ja mahdollisuus tehdä hääpäivästä muisto vain meille. Tulimme kuitenkin nopeasti siihen tulokseen, että haluamme jakaa tämän päivän lähiperheemme ja parhaiden ystäviemme kanssa, ja arvelimme myös sen ettei sala-häät olisi saanut vanhempiamme kiljumaan riemusta…
Sen mitä itse olen kuullut sala-häistä on, että parilla on tapana järjestää juhlat ystävilleen ja sukulaisilleen häiden jälkeen. Onko kukaan teistä koskaan ollut juhlissa sala-häiden jälkeen? Antaako sala-häät mielestänne enemmän vapauksia suunnitella ei niin-perinteiset häät- ja juhlat? Ja, häviääkö sala-häistä vähän idea jos niitten jälkeen kuitenkin järjestetään juhlat?
thislovelyseptember.wordpress.com 