Houh, myönnettäköön että viime viikolla tunsin pientä häästressiä (varoitus siis aikamoisesta sekamelskapostauksesta!)
Olen niin kärsimätön ja haluaisin hoitaa kaikki vielä tekemättömät asiat kerralla alta pois. Tämä on tietenkin mahdotonta. Jos laskuun vielä lisää pienet (okei, minipienet) vastoinkäymiset niin suunnittelusta tulee enemmän työntäyteinen taakka kun jotain hauskaa ja iloista. No, ei Roomaakaan rakennettu päivässä, ja sulhanenkin yritti viime viikolla muistuttaa että nämä ovat ”vaan” häät (…johon minä tottakai aikuismaisesti vastasin että eihän ole, ja minulle on tärkeää…. ja minä haluan…. blaah blaah blaah…) Mutta tottahan se on, häät ovat juhlat. Ehkä elämän tärkeimmät juhlat, mutta jos ollaan realisteja (boring!) niin juhlakutsussa ollut postimerkki harvemmin määrää sen miten hyvät juhlat itsessään ovat?
Toissa yönä näin myös ensimmäisen hääunen, tai – painajaisen. Unessa meillä oli kirkkoharjoitukset ihan hassussa vaalean puun sävysessä kirkossa. Harjoitus suoritettiin niin että minulla oli hääpuku päällä. Jostain syystä morsiushuone oli kirkkosalin parvekkeella ja kun lähdimme isäni kanssa kulkemaan rappusia alas kohti kirkkokäytävää ja alttaria jossa sulhanen odotti (joka oli se joka todellisuudessakin) niin mekkoni oli niin kireä jalkojeni ympärillä etten päässyt liikkumaan. Ihan kamala tunne etten pääse eteenpäin vaikka haluaisinkin! Mitä ihmettä nämä unet tarkoittavat?
Koko ajan tapahtuu kuitenkin pientä ”edistystä”. Meidän hääviinit ja muut alkoholipitoiset juomat seilaavat paraikaa maihin Suomeen. Jess, yksi juttu vähemmän to do-listalla! Aiheesta on tulossa ihan oma postaus kunhan rahti on purettu. Ja hassua kyllä tähän tarinaan kuuluu yhdet hautajaiset -toivottavasti tämän vuoden ainoat.
Viime viikkoinen kukkakauppavisiitti Bulevardin Form & Floraan oli myös hyödyllinen ja hauska tapaaminen, samoin tiistainen suunnittelupalaveri Uudenmaankadun Inbloomin kanssa, josta sain myös pari hyvää vinkkiä ihan muihin häihin liittyviin juttuihin.
Meille on myös viikon sisällä saapunut neljä hääkutsua ystäviemme häihin – hyvänä muistutuksena siitä, että meidän kutsut ovat vielä aivan levällään. Tosin nämä muiden kutsut eivät suoranaisesti ole stressannut minua, vaan paremminkin muistuttanut siitä, että häitä on yhtä monia kun on hääparejakin, ja että kaikki tekee omalla tavallaan. Hauskaa oli myös nähdä eri uskontokuntien kutsuperinnettä. Yksi kutsu saapui Singaporesta (jonne emme valitettavasti pääse lähtemään), toiset ovat katoliset häät täällä Helsingissä ja kolmannet ja neljännet evangelis-lutherilaiset Helsingissä ja Vantaalla. Laskin myös huvin vuoksi monissa häissä olemme olleet vieraina -yhdessä tai erikseen- sinä aikana kun ollaan seurusteltu. Omat häät tulee olemaan viidennettoista häät neljän vuoden aikana, aikamoista! Miten paljon rakkauden ja tunteiden täyteisiä hetkiä olemmekin saanneet viettää ystäviemme kanssa!
Oletteko te jo rutinoituneita häävieraita? Mikä on se juttu joka teillä jää häistä eniten mieleen?
thislovelyseptember.wordpress.com 