Keep calm…

…it’s your polttarit!

Heräsin lauantaina tosi aikaisin hieman hermostuneena. Olin nukkunut koko yön toinen silmä auki, koska tiesin mitä tämä päivä toisi tullessaan. Oli nimittäin sulhasen polttarien aika! Kumma kyllä sulhokin oli hereillä jo kukon laulun aikaan ja ehdotti aamulenkkiä. Suostuin tähän hulluuteen, koska ajattelin sen olevan hyvä tapa tappaa aikaa kunnes hänen polttariporukkansa saapuisi meille noutamaan häntä päivän koitokseen. Hämmästykseni olikin suuri kun lenkin jälkeen suihkusta tullessani huomasin sängylläni vaaleanpunaisen kirjekuoren, jossa oli minun nimeni. Tunnistin kaason käsialan ja arvasin heti mikä kirje oli kyseessä- polttarikirje minulle!! Tästä alkoi siis myös minun polttarit!

Kirjeessä minulle annettiin 30 minuuttia aikaa saapua vissiin osoitteeseen joka sijaitsee lähellä meitä. Mitään en kuulema saannut pakata mukaan, ja ohjeena annettiin myös saapua rennosti pukeutuneena ja jättämään aamupala väliin. Hetken ehdin olla sangen tyyni (keräsin jopa pyykit narulta) ja nauroin salaa sulholle, joka taas tässä vaiheessa vielä suunnitteli omaa ”vapaata lauantaipäiväänsä”. Jossain vaiheessa iski pieni paniikki; taisin purkaa sulholle että ei me tunneta ketään joka asuu tuolla, minne mun pitää mennä, entä jos en löydä oikeaa rappua!!

Lähdin kuitenkin ohjeistuksen mukaan matkaan ja jätin kaiken paitsi avaimet ja kännykän kotiin. Matkalla laitoin vielä bestmanille terkku-tekstarin ja toivotin tsemppiä heidän päivään. Hieman nauratti siinä tilanteessa kun tajusin minkä duunin kaaso ja bestman ovat tehneet saadakseen meidät molemmat mukaan heidän peitetarinoihin hehe. Meitä molempia oltiin niiiin vedätetty!

Saavuttuani annettuun osoitteeseen löysin ovesta lapun- olin siis löytänyt perille. Täällä minua odotti tunnin niska- selkähieronta jonka kaason Kn symppis- hierojaveli antoi minulle- taivaallista! Olivat laittaneet tilan tosi kivasti elävine kynttilöineen ja taustalla soi ihana rentouttava musiikki. Hieronnan jälkeen sain piccolo-skumppapullon sekä seuraavan polttarikirjeen… iiks!

Will you be my….

maid of honor?

Yksi tärkeimmistä kunniatehtävistä häissä on kaasona ja bestmanina toimiminen. Itse tiesin heti kenet haluan ykköskaasokseni (maid of honor), joten valinta ei ollut vaikea. Näillä näkymin hän on myös ainoa kaasoni ja hyvä niin. Parempaa ja järjestelmällisempää kaasoa kun K on varmasti vaikea löytää. Olemme nuoruudenystäviä ja olemme myös opiskelleet yhdessä, joten tunnen hänen tavan toimia tilanteissa jossa vaaditaan hands on-asennetta. Tiedän että hänen käsissään päivän aikataulussa pysyminen on taattu, hän toimii bestmanien bossina ja juottaa minulle sopivassa suhteessa kuohuvaa ja vettä- puhumattakaan niistä arvokkaista terapiaistunnoista, hääpukumielipiteistä sekä ideointiavusta jonka jo olen häneltä saannut.

Halusin antaa kaasontehtävän en vaan hyvälle ja läheiselle ihmisella vaan myös semmoiselle henkilölle joka on tottunut tilaisuuksien järjestäjä ja johon voin luottaa että hääpäivä sujuu suunnitelmien mukaan. En todellakaan itse halua päivän aikana kertaakaan miettiä että kukakohan siellä nyt ottaa vastaan bändin, missä mun varakengät on ja onko huulipunaa tarttunut hampaisiin. Kaasollani on tämäntyyppiset hommat varmasti hanskassa.

Päätin muistaa tulevaa kaasoani pienellä lahjalla (lue: lahjuksella) kun pyysin häntä tähän kunniatehtävään ja tein hänelle oman bridesmaid-boxin. Itse nappasin idean Something Turquoise– blogista, mutta samanlainen esimerkki löytyy myös Best Day Ever-sivustolta. Itse halusin jo kaasonlahjassa hieman avata tulevaa värimaailmaa kaasolleni ja siksi päätin vuorata laatikkoni oranssilla silkkipaperilla (taisin ostaa sitä Sinellistä). Sisällöksi hankin pari ihanaa kauneusjuttua; vadelmahuulivoiteen ja Kiehl’s vartalovoiteen matkakoossa. Lisäksi laatikosta löytyi suklaata sekä kolme pientä Underberg-snapsia jotka oleellisesti kuuluvat yhteisiin muistoihimme. Lahja oli lähinna symboolinen juttu, mutta se merkkasi kaaso-morsian suhteen virallisesti alkaneeksi.

Oletteko te muistaneet kaasojanne ennen tai jälkeen häiden ja millä tavoin?