Hui, työkiireet ovat taas vienneet mennessään ja omat ajatukset ovat pikkuhiljaa siirtyneet kauemmas ja kauemmas häistä, ja tulevaan juhlakauteen, eli jouluun! 🙂 Vielä on kuitenkin joitain asioita joista haluan kirjoittaa, joten toivottavasti jaksatte lukea ja roikkua langoilla vaikka postaustahti on hiljentynyt.
Kerroin edellisessä postauksessa Tiiliholvista juhlapaikkana ja tämä kirjoitus tulee sitten enemmän käsittelemään meidän juhlaa.
Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)
Saavuimme tosiaan valokuvauksen jälkeen Tiiliholville, jonne vieraat olivat kerääntyneet maailmanpyöräkierroksen jälkeen. Otimme heti ensi työksi perhepotretit juhlatilan ulkopuolella, jonka jälkeen siirryimme sisään vastaanottamaan onnitteluita vierailta. Onnittelukierroksen jälkeen isäni piti lyhyen tervetulopuheen, ja sen jälkeen olikin aika siirtyä pöytiin.
Kun kaikki oli löytäneet omat paikkansa pidimme miehen kanssa oman lyhyen tervetulopuheen ja tämän yhteydessä esittelimme myös kaikki vieraat. Halusimme kertoa vieraista suullisesti koska ajattelimme sen toimivan kivana ice breakerina ja samalla kaikki kuulevat kaikista samaan aikaan. Kirjoitetut vierasesittelyt ovat mielestäni tosi kivat, mutta tietojen keräämiseen menee mielettömästi aikaa ja loppujen lopuksi vieraat lukevat ainoastaan oman, avecinsa sekä ehkä lähimpää pöytänaapuria käsittelevän tekstin. Esittelimme jokaisen vieraan henkilökohtaisesti ja kerroimme jonkin heihin ja meihin liittyvän pienen tarinan. Aikaa tähän ei mennyt hurjasti, ehkä 10 min? Taas näitä ”pienten häiden” etuja 🙂
Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)
Vierasesittelyn jälkeen kaaso ja bestman kertoivat lyhyesti illan kulusta. He myös muistuttivat vieraita meidän hää-hashtagistä, sekä vieraskirjasta ja luulen että tämä oli yksi syy miksi saimmekin kivasti kuvia Instagramin kautta ja että jokainen myös muisti kirjoittaa vieraskirjaan. Kaaso ja BM mainitsi myös jo tässä vaiheessa juhlien loppumisajankohdan sekä antoi speksit koskien jatkoja.
Juhlien pääpaino oli ruokailussa, vapaassa seurustelussa sekä myöhemmin joraamisessa. Juhlien ainoa virallinen ohjelma oli kimpun heiton lisäksi oikeastaan vaan puheet, ja ne oli ripoteltu tasaisesti läpi koko ruokailun; isäni, kummisetäni, sulhasen puhe, sulhasen molemmat vanhemmat, ihana ystäväni J, kaaso sekä bestman.
Lisäohjelmaksi olimme viime minuuteilla kehittäneet hääbingon ja se osoittautui suureksi suosikiksi! Bingo oli tarkoituksella tehty aika vaikeaksi ja oli kiva seurata vierestä kun vieraat yrittivät saada bingorivejä täyteltyä. Vähän väliä joku vieraista kävi ”ihailemassa sormuksia”, ”ottamassa selfien” tai tiedostelemassa olisiko morsiamen jo aika ”vaihtaa kengät”. Tein bingopohjan ihan wordissa ja mies viimeisteli ne niin että saimme laput sujautettua ohjelmalehden väliin. Kynät ostin Facebookin hääkirppisryhmästä ja maalasin automaalin korjauslakkakynällä valkoiseksi (hahahha!).
Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)
Emme oli suuria täytekakun ystäviä ja siten yksi hääjuhlien helpoimista päätöksistä oli sopia, ettei meidän häissä tarjoilla perinteistä hääkakkua. Sen sijaan maistelimme kesän ja alkusyksyn aikana läpi eri leipomoiden kuppikakkuvalikoiman ja päädyimme sitten kotikulmakahvila BRKLYN Bakeryn kuppikakkuihin. Cupcakeksit ”hääkakkuna” oli mielestäni todella hyvä ratkaisu! Kuppikakut olivat esteettisesti paras mahdollinen valinta, en nimittäin pidä siitä miten kaunis hääkerroskakku ”pilataan” leikkaamalla siitä palasia 🙂 Sitä paitsi saimme ihan jumalattoman hyvää hääjälkkäriä, jota onneksi jäi muutama kuppis yli odottomaan pakkasessa ensimmäistä hääpäiväämme. Muistaakseni tilasimme 48 hengelle yhteensä 75 kuppikakkua kahdessa eri maussa, 5 oli gluteenitonta. NautiBride kyselikin jo hääkakkuun liittyviä kommervenkeleitä ja liittyyhän meidänkin häihin yksi semmoinen. Jossain kohtaa kävi ilmeisesti pieni kommunikaatiovirhe. Luulimme nimittäin, että olimme tilanneet meille kahdelle ns. ison kuppikakun, tai minipienen hääkakun yhteisesti leikattavaksi, joka asetettaisiin kuppikakkuständin ylimälle kerrokselle, vähän niinkuin tähän tapaan. Kuitenkin ilmeni kakunleikkuun aikaan että olimmekin saanneet 20 hengen mega kuppikakku-kakun! Se ei tottakai mahtunut kuppikakkuständiin vaan oli katettu ständin viereen pöydälle. Olin hetken vähän häkeltynyt, mutta eipä tuo ketään haitannut.
Illan bändi oli Trio Boston -mielenkiintoinen kolmen hengen kitarakokoonpano. He pitivät tanssilattian liikkeessä aina pilkkuun asti, joka annettiin 23.45. He eivät esittäneet hääparin ensimmäistä tanssia, vaan sen toteutti taas miehen heleä-ääninen sisko sekä lahjakas veli. Kappaleeksi valikoitui Silbermondin Das Beste, joka on meille hyvin henkilökohtainen muisto.
Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)
Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)
Bändin ensimmäisen tauon aikana kaaso tuli kiskomaan hihasta, antoi hääkimpun käteeni ja passitti ulos Kanavarannalle jossa sinkkunaiset jo verryttelivät kimpunheittoa varten. Arvatkaa kuka sai kimpun?
Olimme miettineet että livahdamme miehen kanssa jossain sopivassa vaiheessa ennen pilkkua juhlapaikalta. Kuten melkein aina käy meille jäimme molemmat suustamme kiinni, ja loppujen lopuksi kävelimme (!) osan vieraiden kanssa keskustaan, jossa me jäimme Kampin Glo-hotellille ja vieraat jatkoivat matkaa jatkoille Teatteriin.
Niinkuin moni häitään jo viettänyt tietää itse hääpäivä ja varsinkin juhlat menevät ihan hujauksessa. Tuntuu että olin koko juhlan ajan jossain kummallisessa unenomaisessa tilassa, jossa kuitenkin kaikki aistit kävivät ylikierroksilla 🙂 Tiedän esimerkiksi tarkasti puhuneeni vissien henkilöiden kanssa mutta en voisi näin jälkikäteen enään kertoa mistä puhuimme (ja, ei tämä ei liittynyt liialliseen alkoholinkäyttöön!) Ehkä tämä oli jotenkin minun kropan tapa purkaa stressiä, siis jotenkin täydellinen stoppi sisäistää enään yhtään lisää tietoa ja tapahtumia? Onko kellään kokemusta samanlaisesta tunnetilasta?
thislovelyseptember.wordpress.com 