Tukholman-kuulumisia

Hui, viimeisestä postauksestani on kulunut melkein kuukausi, aika rientää! 

Blogi ja tervehdyksien kirjoittaminen on monesti ollut mielessä, mutta tuntuu siltä että viimeisien viikkojen aikana on ollut niin paljon uutta prosessoitavaa ettei postauksesta tulisi muuta kun sekasortoista tarinankerrontaa kuluneista viikoista. En yksinkertaisesti oikein tiedä mistä aloittaa…

Eli jatkan ikään kuin edellisestä tekstistä, tästä saattaa siis tulla juuri semmoista arkista jaadajaadaa.

Olet nyt ollut jo kolme viikkoa uudessa työssäni ja tähän mennessä kaikki rullaa hyvin. Viihdyn todella uudessa työssäni ja tuntuu että pääsen hyödyntämään osaamistani ja aikaisempia kokemuksia järkevällä tavalla, ja että minulla on oikeasti hyvät mahdollisuudet olla hyvä tässä työssä. Se on hirvittävän motivoivaa ja hauskaa! Pelkäsin nimittäin jotenkin ennen aloittamistani, että pärjäänkö tässä uudessa duunissa, entäs jos en osaakaan MITÄÄN ja olen astumassa aivan liian suuriin kenkiin? Tiedät ehkä tunteen, kun miettii että milloin työnantaja huomaa tehneensä virheen rekrytoinnissa 😀 Onneksi pelkoni on osoittautunut turhaksi.

IMG_0177

Työympäristöä

Tittelini on siis Head of seminar management and business relations, joka siis tarkoittaa että vastaan instituutimme seminaaritoiminnasta sekä yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa. Monelta osin työ on samantapaista kun mitä aikaisemmin olen tehnyt, täällä vaan toimintaa on paljon enemmän, joten tahti on sen mukainen.

Työpaikkani sijaitsee tosiaan aivan Tukholman keskustassa ja työmatkaani menee vaihtojen kanssa noin 35 minuuttia. Olen pikkuhiljaa oppimassa kaikki aamuruuhkaa helpottavat toimenpiteet; musiikkia korvissa, taskullisella takilla ja hanskoilla pärjää metrossa jo pitkälle 😉 Täällä Tukholmassa tapahtui noin kuukausi sitten onnettomuus Östermalmstorgetin metroaseman rullaportaissa, jonka takia lähes kaikkien metroasemien rullaportaita nyt korjataan ja sen aikana ne ovat poissa käytössä. Östermalmstorgetilla se siis tarkoittaa että aamun voi halutessaan aloittaa sangen tehokkaalla pepputreenillä; 180 porrasta ylös metrotunnelin syövereistä maanpinnalle. Kiitoksena hyvästä työstä SL;n henkilökunta tarjoaa ilmaista vettä. Needless to say matkustan lähes aina jollekin toiselle, ei niin portaiselle, asemalle. 😉

IMG_0106

Kuluneella viikolla sain pari arkiruutiineihin kuuluvaa asiaa hoidettua, mm. Satsin jumppakortin. Meidän kodin vieressä on nimittäin suuri Satsin keskus, ja monella jo Tukholmassa asuvalla tutullani on kortti juuri Satsille. Elän siis toivossa että joku vielä haluaisi lähteä jumppailemaan kanssani.

Odotan edelleen Skatteverketin päätöstä koskien ruotsalaista henkilötunnustani, joka nyt kuitenkin olisi kiva saada pikkuhiljaa. Monet ystävät olivat varoitelleet että viranomais- tai käytännön asia on vaikea hoitaa ilman henkilötunnusta, mutta minulle on ehkä tähän mennessä käynnyt tuuri, eikä sitä juurikaan olla kysytty. Paikkoihin johon henkilötunnusta tähän mennessä on tarvinut olen saanut jonkin tilapäisen numeron.

Mies kysyi eilen joko Tukholma tuntuu kotikaupungilta. Vastastin ei. Olen kyllä edelleen enemmän turisti kun vakiasukas. Olenkin ottanut viikonloppuprojekteiksi tutustua Tukholman eri kaupunginosiin vähän tarkemmin, ja eilen tein ensimmäisen kierroksen Södermalmilla. Jos teitä kiinnostaa voisin alkaa keräilemään vinkkejä kivoista ja tutustumisen arvoisista paikoista ja ryhtymään koostamaan ehkä jonkinnäköistä Tukholman-opasta? 🙂

Semmoista siis tänne, toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Mainokset

Ruotsiin ja takaisin

Blogi on jo hetken elänyt hiljaiseloa, tiedetään. 

Olen nimittäin jonkin aikaa miettinyt mikä blogin kohtalo ja tarkoitus on nyt häiden jälkeen. Häät on suunniteltu ja toteutettu ja niistä on annettu raportti tänne blogin puolelle. Projektikoordinaattorin (=minun) silmin projekti on tavallaan päätetty. Yhdyn siispä Pauliinan fiiliksiin; Vaikka häät- omat ja muidenkin- on edelleen iso kiinnostuksen kohde on omat juhlat jo jotenkin muuttunut ihanaksi yksityisemmäksi muistoksi. Hääjärkkäämisen sijalle on tullut avioliitto-arkea; melko häävapaata ja tasapainosta elämää. Voiko semmoisesta kirjoittaa järkevää blogia?

Toisaalta en haluaisi jättää kirjoittamista, varsinkin kun tämä uusi vuosi tuo mukanaan isoja muutoksia arkeen. Muutoksia, josta varmasti voisi kirjoittaa blogin jos toisenkin… Me olemme jo jonkin aikaa tienneet tästä, ja siitä on tällä viikolla tehty julkinen.

(Tässä vaiheessa kaikki te, jotka arvaatte vauva-uutisia petytte.)

Tilanne on siis nyt se, että olen saanut töitä läntisestä naapurimaastamme ja muutan helmikuun puolessa välissä lahden toiselle puolelle Tukholmaan. Koska kyseessä on tällä hetkellä ainoastaan loppuvuoteen kestävä sijaisuus jää mies kotivahdiksi Suomeen (ja minä virkavapaalle nykyisestä työstäni Suomessa). Hieman haastetta tässä järjestelyssä tottakai on; Muutos on iso meille jotka vietämme paljon aikaa yhdessä, ja haaste on suuri minulle uuden työn myötä, uuden tilapäisen kodin löytämisessä ja arjen uudelleen rytmittämisessä. Samalla odotan mielettömällä innolla kaikkea uutta. Haluan nähdä tämän suuren mahdollisuutena.

Tarkoitukseni on siis jatkaa tämän blogin ääressä aihepiirin hieman muuttuessa. Hääjutut vähenee ja tilalle tulee tilannepäivityksiä vaimoelämästä ulkomailla; enemmän arkiaiheisia juttuja, ja ehkä syvempiä pintaraapaisuja ja ajatuksia etä-avioliitosta. Toimiikohan tämmöinen konsepti? 🙂