Meidän häät: Valokuvaus

dalex-154

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Me halusimme tavata hääpäivänä vasta kirkossa. Vihkimisen jälkeen olimme varanneet noin puolitoista tuntia valokuvausta varten, jolloin vieraille tarjoiltiin alkumalja cocktail hourin muodossa juhlapaikalla. Kesällä isäni sai kuitenkin idean järjestää vieraille vielä yllätysohjelmaa, joka paljastettaisiin heille vasta vihkimisen jälkeen; kierros Finnair Sky Wheelissä! Tämä pieni extranumero oli todella suosittu vieraiden joukossa ja olisi meistäkin ollut kiva päästä heidän kanssa pyörähtämään haha!

Valokuvaukseen olisi varmaan voinut varata jopa kaksi tuntia, aika meni tosi nopeasti ja kesti kuitenkin hetki ennen päästiin kuvausfiilikseen kiinni. Kuvauksissa olisi myös voinut olla hyvä olla joku extra käsipari mukana, nyt kaason nimittäin joutui lähtemään juhlapaikalle ja bestman vei vieraat maailmanpyörälle, joten oltiin miehen kanssa kahdestaan Elisen kanssa.

Olimme ennakkoon miettineet Elise-Anetten kanssa eri kuvauspaikkoja, ja päädyttiin kahteen paikaan; Tuomiokirkon ympäristö sekä Tähtitornin mäki. Vihkimisen jälkeen tehtiin siis pieni kunniakierros autolla Tuomiokirkon toiselle puolelle ja jätettiin auto ylätasanteen parkkipaikalle. Valitettavasti päivä tosiaan oli niin tuulinen että tuulensuojainen paikka oli lähes mahdoton löytää. Tuuli sekoitti hiukset, kaatoi skumppalasit, repi mekkoa, oli kylmä…. Nojaa, saatiin olosuhteisiin nähden pari oikein hyvää ja hauskaa kuva, mutta matka jatkui nopeasti Tähtitorninmäelle päin jossa päästiin edes vähän suojaan tuulelta.

Tähtitorninmäellä on jostain syystä aina todella kaunis valo ja niin myös meidän hääpäivänä. Luulen että parhaat kuvat tulivat täällä ja että joku täällä otetuista kuvista päätyy meidän kiitoskorttikuvaksi…. En julkaise meidän top-suosikkeja täällä blogin puolella vielä, koska kiitoskorttia tosiaan vielä mietitään, mutta tässä vähän esimakua lopputuloksesta.

dalex-158

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

dalex-161

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

dalex-179

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

dalex-181

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

…ja tässä vielä kuvatodiste siitä, miksi kaasonkäsiä saattaa tarvita kuvauksissa….

dalex-189

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Mainokset

Meidän häät: Vihkiminen

Kukat; Inbloom Kuva: Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Meidät vihittiin Helsingin Tuomiokirkon kappelissa, joka siis sijatsee torilta katsottuna Tuomiokirkon oikeanpuolisessa paviljongissa. En ollut tietoinen koko kappelin olemassaolosta ennen viime tammikuuta, jolloin kotiseurakuntaani sihteeri esitteli kappelin loistavana vihkipaikkana hieman pienemmille häille. Kappeliin mahtuu 70 henkeä, ja itse kirkkosali sijaitsee paviljongin toisessa kerroksessa, josta avautuu huikeat näköalat neljään ilmansuuntaan. Aluksi varasimme kuitenkin vihkiajan Helsingin Vanhasta kirkosta, joka by the way on mielestäni yksi Helsingin kauneimpia kirkkoja, mutta suunnitelmien muututtua tämä Tuomiokirkon kappeli sopi meidän häihin loppujen lopuksi paljon paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna en vaihtaisi kappelia mihinkään toiseen vihkikirkkoon. Tunnelma oli intiimi ja erittäin rento ja varmaan jo tässä vaiheessa häät olivat meidän näköiset. Ainoa kappelin miinus on lyhyt alttarikäytävä, sen kirmaisi ehkä kahdessakymmenessä askeleessa, eli piti kävellä toooodella hitaaaasti.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Me saavuimme kaason ja valokuvaajan kanssa jo reilut puoli tuntia ennen vihkimistä kirkkolle ja sulhanen tuli bestmanin kanssa hetkeä meidän jälkeen. Kun morsiushuoneen ikkunasta näin vilauksen tulevasta miehestä koko juhlakomeudessaan niin sydän kyllä löi vähän extraa. ❤ Miehen sisko A oli suureksi avuksi ja oli hääpäivän aamuna käynnyt kukkakaupassa noutamassa hääkimpun sekä vieheet ja tuonnut ne kirkolle. Kaaso K sai tehtäväkseen jakaa vieheet sulhaselle, bestmanille sekä vanhemmille ja vastuulleen ohjustaa heitä asettamaan ne kauniisti.

Kun suurin osa vieraista oli saapunut kirkolle tuli isäni morsiushuoneeseen. Tässäkään vaiheessa en vielä jännittänyt yhtään- kumma kyllä! Isäkin vaikutti myös yllättävän ei-hermostuneelta, olin odottanut jotain aivan muuta. Pari minuuttia ennen kello viittätoista K antoi meille GO-merkin, ja niin lähdimmekin kulkemaan portaita ylös kohti kirkkosalia. Rappusissa odotimme sitten vielä hetken alkusoiton alkamista.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Olin heti alkumetreillä hylännyt kaikki Prinsessat, Kuulat sun muut perinteiset sisääntulobiisit (vaikka kauniita ovat!) ja myös pieni kirkkosali rajoitti musiikkivalintaa. Halusin jotain rauhallista, ja mielellään jotain edes vähän duuriin menevää. Toiveeni oli iki-ihana Secret Gardenin Serenade to Spring joka saa minut melkein itkemään aina kun kuulen sen, ja toisena vaihtoehtona Brewerin Marche Heroique. Nämä osoittautuivat kuitenkin kappelin pienille uruille liian haasteellisiksi ja päädyimmekin sitten kanttorin suosituksesta Telemannin La Graceen. 

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Musiikin alkaessa lähdimme siis kävelemään alttaria kohti ja isäni oli saanut tiukat ohjeet pelastaa minut jos laahukseni uhkaa jäädä kiinni johonkin. Itse en uskaltanut juuri katsoa vieraita saatika alttarilla odottavaa miestä koska pelkäsin tunnereaktiotani, eli ehkä siinä vaiheessa kuitenkin vähän jännitti. Vaihto, tai luovuttaminen meni sutjakkaasti. Jälkikäteen jäi harmittamaan etten halannut isääni siinä tilanteessa vaan nyökkäsin vaan kevyesti hänelle ennenkun annoin miehen johdattaa minut alttarille.

Itse vihkikaava seurasi sitä hyvin perinteistä lyhyttä 30 minuutin kaavaa. Meidät vihki kaste- ja rippipappini, joka tuntui mukavalta jatkumolta. Pappi onnistui mielestäni tehtävässään hyvin, hän puhui avioliitosta ja yhteensopivuudesta, ja toi mielestäni taidokkaasti esille myös meihin liittyviä juttuja. Sen lisäksi hän sai seurakunnan nauramaan monta kertaa, joka rentoutti tunnelmaa entuudestaan.

Vihkiseremonia oli ruotsiksi, mutta raamatunluvun kummi-isäni luki suomeksi. Tämä oli varmaan koko hääpäivän perinteisin kohta, koska valitsimme raamatunlukukohdaksi tuon ah niin kulutetun ja niin ihanan 1 korinttilaiskirjeen 13:luvun.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Tahtomisten, sormusten ja suudelman jälkeen sulhasen sisko sekä veli esitti kappaleen Ett liv för mig (Anders Edenroth). Tämän esityksen aikana meinasi ensimmäiset kyyneleet vierähtää. Ennen päätösmusiikkia lauloimme myös psalmin Gud se i nåd till dessa två, jonka sanat olimme myös liittäneet vihkiohjelmaan. Ulosmarssiksi mies valitsi Drottningholmsmusiken.

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Elise-Anette Kokkonen (ethän kopio kuvaa luvatta!)

Ulos kirkosta oli tarkoitus astella saippukuplasateeseen, mutta kova tuuli vei lähes kaikki kuplat mennessään. Vinkkinä siis tuleville morsiamille,- varatkaa jotain kunnollista heitettävää. Sitä paitsi taisimme myös tulla ulos kirkosta n.s. väärin päin, minä sulhasen vasemmalla puolella eikä oikealla kuten kirkkoalttaria pitkin tultiin pois. No, nuo nyt olivat tuommoisia pieniä mokia… Huomasin asian itse vasta kuvia katselessani, ja kesti hetki ennen kun huomasin mikä niissä mättää. Kirkon ulkopuolella odotti jo toinen hääseurue joten nappasimme nopeasti ryhmäkuvan, jonka jälkeen kaaso ja bestman jäi ohjustamaan vieraita seuraavaan kohteeseen ja me lähdimme korkkaamaan skumppaa valokuvattavaksi lähiympäristöön….

Kurkkaus kirkkoon

Aviary Photo_130420472681057049

Alkuviikosta kävimme kurkkaamassa tulevaa vihkikirkkoamme, eli Helsingin Tuomiokirkon kappelia!

Tarkoituksemme oli ihan vain tutustua kappeliin ja muihin tiloihin sekä jutella hieman käytännön asioista. Varsinaisen kirkkoharjoituksen järjestämme lähempänä suurta päivää ja itse toivon että kaaso, bestman ja ehkä isäni pääsisi osallistumaan harjoituksiin. Suntio Petri Tuomiokirkkoseurakunnasta otti meidät vastaan ja kertoi hieman päivän ohjelmasta ja aikataulusta; ennen meitä kappelissa ei ole varauksia mutta meidän jälkeen on vielä yksi vihkiminen, riisiä saa heittää ja tottakai kirkonkelloja soitetaan myös silloin kun kappelissa järjestetään toimitus. Sattumoisin tapasimme myös minun seurakunnan kanttorin, joten nyt olemme vaihtaneet jo hänenkin kanssa pari sanaa vihkiseremoniasta.

Tuomiokirkon kappeli on tosiaan aika pieni ja intiimi tila, ja se ei sovellu liikuntarajotteisille hääpareille tai vieraille, koska kiipeämistä rappusia pitkin kappeliin on jopa kahden kerroksen verran. Kappeli on sisutukseltaan vaalea ja muistuttaa isompaa Tuomionkirkkoa. Alttari on melko yksinkertainen eikä salia muutenkaan ole ylikoristeltu. Isoista ikkunoista avautuu kuitenkin mahtavat näköalat kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Eli jos vieraat eivät jaksa seurata vihkitoimitusta niin heillä on ainakin jotakin kaunista katsottavaa kirkon ulkopuolella. 🙂

Tapaamisen jälkeen meillä molemmilla oli tosi hyvä fiilis. Kaikki huoleni siitä, että tila olisi epäkäytännöllinen, karu tai mitäänsanomaton hävisivät. Kappeli on yhtä mielettömän kaunis kun virtuaalivideoesityksessä ja tässä vaiheessa emme ole muuta kun tyytyväisiä valintaamme!

Suunnitelma B

Ensimmäinen ajatuksemme häistä oli hyvin perinteiset, noin 90 hengen häät; kirkkovihkiminen ja sen jälkeen isot juhlat jossa tanssitaan niin pitkään kun salivuokra antaa myötä.

Tiesimme tasan minkä tilan haluaisimme ja meillä oli hyvät yhteydet helsinkiläiseen cateringyrityksen. Kaikki palaset loksahtivat kohdilleen melkeinpä kahdella puhelinsoitolla;  tila oli varattu ja cateringyritys bookattu! Valokuvaajakin löytyi ja meille suositeltu bändi varasi päivämäärän meidän juhlia varten. Kun saimme vielä vihkiajan ihanaan Helsingin Vanhaan Kirkkoon ajattelimme olevamme niiiiin voiton puolella kaiken hääsuunnittelun kanssa.

Jossain vaiheessa hääsuunnitelmat kuitenkin lähtivät pursumaan, vieraslista kasvoi ja tapaaminen cateringyrityksen kanssa vahvisti, että juhlapäivästä tulisi aika hektinen. Suuret häät tarkoittaisi myös huomattavia kustannuksia (asia joka sinäänsä ei tulisi olemaan ongelma, koska vanhenpamme avustavat meitä)

Eikä tässä ensimmäisessä versiossa ollut mielestäni mitään sen suurempaa vikaa, mutta meissä alkoi jokin vaivaamaan ja nakertamaan. Tämä järjestely ei vaan tuntunut yhtään meiltä ja me jäimme miettimään milla tavalla saisimme tuotua esille meitä häissä, eli miten tehdä niistä omannäköisemme. Me halusimme häät jossa jokainen tietää miksi on kutsuttu, jossa on läheinen ja lämmin tunnelma ja josta myös me itse ehdimme nauttimaan. Niinpä yhden valvotun yön aikana aloitimme suunnittelun melkeinpä alusta. Tällä kertaa myös tuleva sulhanen osallistui aktiivisemmin, mikä oli minulle todella tärkeää. Tiesin nimittäin että hänellä kyllä oli mielipiteitä mutta innostuksessani olin ehkä unohtanut kuunnella häntä.

Suurin ongelma ensimmäisessä suunnitelmassa oli juhlatila. Se on yksi Helsingin suurimpia juhlasaleja, jossa on varmaan 10 metriä kattokorkeutta, se on juhlava ja erittäin näyttävä, ehkä melkein lamauttavan mahtipontinen ihmiselle joka ei salissa koskaan ole vieraillut. Suuren tilan takia myös juhlien olisi pitänyt olla suuret, ja sitä emme sittenkään haluneet. Joten ensimmäinen päätös oli juhlatilan vaihtaminen pienempään.

Itse toivoin että saisimme pitää sovitun syyskuisen päivän hääpäivänä ja ekaksi ajattelimmekin että vaihtaisimme vain juhlapaikkaa. Lähdimme myös rohkeasti leikkaamaan vieraslistaa, joka loppujen lopuksi ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa*. Me toivomme lapsivapaita häitä, ja moni meidän ystävistä jotka asuvat kauempana Helsingistä ovat jo perheellistä porukkaa. Ajattelimme minimoida kaikki matkustusvaikeudet ja lapsenvahtipulmat järjestämällä kesällä kunnon kihlajaisjuhlat avokin kesämökillä perjaatteella sauna ja grilli lämpimänä- tulkaa koko poppoo! Ihanat suvisaaristo-bileet 🙂

Anyways, kävimme sitten tutustumassa pienempään tilaan jonka olin bongannut visithelsinki.fi– sivulta. Tämä tila on myös hyvällä paikalla Helsingin keskustassa ja vapaa vielä toivotuna päivänä. Tila oli fiilikseltään aivan erilainen kun ensiksi varattu, ja rakastuimme heti! Tilassa toimii oma cateringyritys (eli jouduimme myös vaihtamaan aikaisemmin varattua cateringyritystä) mutta tilaan saa tuoda omat juomat. Tilaan mahtuu vain 60 henkeä, joka on ihan riittävä määrä vieraita näille pienemmille häille.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme myös vaihtamaan vihkikirkkoa Vanhasta Kirkosta Tuomionkirkkoon. Toki emme mene isossa Tuomionkirkossa naimisiin vaan Tuomionkirkon pienemässä kappelissa, joka löytyy kirkon oikeanpuolisesta paviljongista. Kappeliin mahtuu noin 70 henkeä ja sieltä on mahtavat maisemat Senaatintorille. Olen vaihdosta aika innoissani koska Tuomionkirkko ja koko sen ympäröivä miljöö on mielestäni Helsingin kauneimpia. Hieman vaan harmittaa etten saa kävellä piiitkä pitkää kirkkokäytävää pitkin kohti alttaria 🙂

Eli suunnitelma B;hen siirtyminen on ollut pieni projekti jo itsessään, mutta onneksi kaikki on vielä järjestynyt mitä parhaimmalla tavalla. Tärkeintä on kuitenkin että koemme olevamme enemmän samalla aaltopituudella avokin kanssa asioista. ( koska tämäntyyppinen ”sählääminen” ei todellakaan ole sitä tyypillisintä minua :))

 

* tätä kirjoittaessani vieraslista ei ole vielä täysin valmis.